Kolme omenapuutamme ovat varmaan satavuotiaita. Arvaan, että ne olisi pitänyt uusia jo viime vuosituhannella moneen kertaan.
Jotain on toki tehty: katkottu kuivia oksia pois ja ripustettu puihin riippukeinuja.
On sadon aika: yksi tuottaa punaisia, yksi kellertäviä ja yksi vihertäviä omenoita, kaikki sanoinkuvaamattoman pahanmakuisia. Joo, omenapiirakkaa ja mehua - loput kärrätään metsän eläimille.
Puhkaistuaan viimeisenkin tennispallonsa roomalaissyntyinen kulkukoiramme Felix poimii omppuja leikkikaluikseen - irvistellen tosin sekin.











