Koti sekatavarakaupassa

Iris Kosusen koti oli ennen sekatavarakauppa. Sekatavaraa siellä on yhä, sillä Iriksen intohimo on eri-ikäiset kauniit esineet.

Lohjan Kirkniemessä Kuninkaantien varrella olevaa vaaleankeltaiseksi maalattua taloa ei ensin uskoisi 120-vuotiaaksi.

Vaikka sukupolvet ovat muokanneet vuonna 1892 rakennettua taloa modernimmaksi vuosikymmenten aikana, talossa asuu silti vielä vanha henki. Tuvan leivinuuni, kammareiden pönttöuunit, lautakatot ja seinien pinkopahvit ovat merkkejä menneistä ajoista.

Alun perin punaisen kaupparakennuksen seinien sisällä sijaitsi Ekmanin sekatavarakauppa, josta sai kaikkea mahdollista emaliämpäristä eristysnauhaan ja baskerista pottaan. Pönttöuunit hohkasivat lämpöä, ja vankka hirsikehikko piti lämmön sisällä.

Samat uunit luovuttavat lämpöä yhä. Kädentaitaja, sisustussuunnittelija
Iris Kosunen kiittelee, ettei uuneja ole ajan saatossa purettu. Kun kauppa lopetti 50-luvulla, taloon asettui Säästöpankki.

Talo on ollut kyläläisten keskeinen kohtaamispaikka. Kyläläiset ovat kertoneet, että Kirkniemen kartanon herralla, marsalkka Mannerheimilla oli tapana käydä tervehtimässä kyläläisiä tässä pihalla ratsuineen. Myös Vironperä on liki kivenheiton päässä talosta.

Kosusen perheeseen kuuluvat mies, 10-, 11- ja 17-vuotiaat pojat sekä Miuku-kissa.

Tila käsittää 1,5 hehtaaria. Piha-alueella on liiteri, maakellari ja aitta, jossa Iris alkaa kesällä pitää käsityö- ja sisustuspuotia, Josefiinan aittaa. Talosta on otettu asuinkäyttöön noin 200 neliömetriä. Sekatavarakaupan puolella sijaitsevat yksi kammereista sekä vanhempien makuuhuone.

Talosta tuli perheen koti kymmenen vuotta sitten.

- Etsimme omakotitaloa ja tämä tuli sopivasti eteen. Ystäväni perhe asui tässä, mutta kun he muuttivat, talo vapautui, Iris kertoo.

Iristä viehätti suuresti vanha talo, vaikka joka paikka kivijalasta lähtien olikin rempallaan. Iris kuvailee talon kunnostamista loputtomaksi savotaksi ja ehkä koko elämän kestäväksi projektiksi.

- Remontoimme taloa pikkuhiljaa. Se vaatii aikaa, rahaa ja paljon kärsivällisyyttä.

Hän luettelee, että kuntoon on laitettu jo kivijalka, makuuhuone, kodinhoitohuone ja kylpyhuone. Seuraavana vuorossa ovat lastenhuoneet. Muista rakennuksista on korjattu aitan katto ja maakellari.

- Olemme hyväksyneet, ettei kaikkia korjaustöitä voi tehdä kerralla. Niinpä tuvan ja kahden kammarin lattioilla on vielä 60-luvulla asennetut muovimatot ja seinillä on pinkopahvit, jotka saivat uuden maalin.
Olisi ihanaa nähdä, mitä on tuvan muovilattian ja pinkopahvien alla, mutta se selviää sitten aikanaan.

Hyviä puolia vanhassa talossa asumisessa on kuitenkin sen verran paljon, ettei Iris valita. On paljon tilaa sekä sisällä että ulkona.

- Jokaisella on oma rauha, ja omia harrastuksia varten löytyy jokaiselle oma paikka. Sähkökuluissa voi säästää polttamalla uuneissa puita.
Ja ideoita syntyy, Iris lisää luetteloon.

Hän valmistaa sisustusteksiilejä myyntiin ja tekee myös vanhasta uutta.

- Eniten käytän pellavaa, josta teen esimerkiksi tyynynpäällisiä. Valmistan myös erilaisia kransseja, tauluja, peilejä ja pieniä sisustustavaroita.

Iristä harmittaa uusvanhojen sisustustavaroiden tuonti Aasiasta.
Aitojen vanhasta tuunattujen käsityötuotteiden on vaikea kilpailla halpatuotannon kanssa.

Iris sisustaa mielellään kotiaan, mutta oikean paikan ja ilmeen löytäneet huonekalut saavat olla paikoillaan. Niitä ei ole tarve koko ajan siirrellä. Suurin osa huonekaluista on perheen omista suvuista perintönä, mutta pieniä sisustustavaroita Iris on hankkinut kirppareilta ja huutokaupoista.

Vanhat sokerikot, kermakot, vuoat, punnukset ja vaa'at hän on sommitellut piironkien päälle kauniiksi asetelmiksi. Kukat ja kynttilät ovat Iriksen mielestä välttämätön osa sisustusta.

- Kodikkuus on tärkein asia, mitä sisustukselta haen. Olemme rakentaneet kotiamme tietenkin vain itseämme, emme muita varten. Moderniin kotiin en itse kaipaa, mutta on mukavaa sisustaa sellaisia toisille, sisustussuunnittelijana toimiva Iris sanoo.