IS koeajoi: Kia Soulilla pääsee päivätansseihin tai vaikka festareille

Niin sanotut cross-overit ovat jo muutaman vuoden ajan kuuluneet automaailman megatrendeihin. Termi tarkoittaa autoa, joka ei mahdu sujuvasti oikein mihinkään perinteiseen autoluokkaan, vaan hyödyntää ideoita perinteisistä rajoista välittämättä.

Juuri sellainen, siis rajojen rikkoja, on myös uusi Kia Soul. Perusideana on ollut viisiovinen pieni kuutio. Kokonaisuudesta tulee mieleen äkkiseltään kaupunkimaasturi, mutta sitä Kia ei ole. Korkeasta korista huolimatta maavaraa on vähän, eikä nelivetoa ole edes saatavilla.

Tila-autoksi Soul taas on aika lyhyt, eivätkä mitat muutoinkaan täytä edes pienen tila-auton määritelmää, vaikka akseliväli onkin ulkomittoihin nähden pitkä.

Mutta tarkoista määritelmistä viis, ainakin Soulin nelimetristen kuorien sisälle on helppo nousta. Edessä aukeaa nykyaikainen, joskin hieman muovinen näkymä.

Koeajoyksilössä värimaailmana oli hillitty harmaa, jota tosin piristivät hauskasti lokeroiden punaiset sisustat. Mallistossa olisi - kai nuorisoa kosiskelemassa - huomattavan räväköitäkin vaihtoehtoja. Soulista näkee hyvin ulos ja istuma-asento on niin edessä kuin takanakin ryhdikäs. Ryhdikkyydestä ei kuitenkaan saa kaikkea mahdollista iloa, sillä osa säädöistä on puutteellisia. Ratti ei liiku pituussuunnassa ja ainakin oma, 180-senttinen ajoasentoni jäi korkeintaan kelvolliseksi. Takana sen sijaan on yllättävän hyvin tilaa. Harvassa nelimetrisessä pikkuautossa istuu takapenkillä näin tilavasti. Sentit tosin on nyhdetty tavaratilasta, jota on jäänyt jäljelle varsin vähän. Laskennallisia litroja on vaivaiset 340.

Kaupan päälle osa vähistä litroista on piilotettu avattavan kannen alle. Nostokorkeuskin on suuri. Penkit kaatamalla tila laajenee, mutta ei tasaiseksi. Kia Souliin on tarjolla sekä bensa-, että dieselvaihtoehto joista koeajoautoon eksyi jälkimmäinen, 1,6 -litrainen turbodiesel. Moottori on arkikäytössä käyttökelpoisen väännökäs, joskaan voimaa ei ole tarjolla mitenkään rajattomasti. Automaattikin olisi dieseliin tarjolla, tosin vanhanaikaisesti vain nelipykäläisenä.

Ohjauksen osalta Kia on ihan kelvollinen, vaikkei varsinaisesta nautinnosta olekaan kyse. Tehostus on selkeästi viritetty kaupunkiajoon, joten tunnelma maantiellä on hieman joystickmainen. Ohjausta enemmän Soulissa harmittaa kovanpuoleinen jousitus ja jopa hinta- ja kokoluokka huomioiden aivan liian reiluihin lukemiin nouseva melu.

Plussapuolena Soulin alusta sen sijaan tuntuu toimivan normaaleissa ajo-olosuhteissa jämäkästi ja täsmällisesti.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että Soul voisi sopia hyvin esimerkiksi eläkeläisparin autoksi. Se kun on helppokulkuinen, ja tavaratila riittää mainiosti kaksihenkisen perheen kuljetuksiin. Eikä siitä viimeisen päälle hiotusta ajettavuudesta ole niin väliä.

Toisaalta edullinen hankintahinta, moderni ilme ja helppo pysäköitävyys voisi vedota myös nuoriin, korkeintaan yksilapsisiin kaupunkilaisiin.