Toyota Auris sai moottoriinsa uutta puhtia

Toyota Auriksen konehuoneessa on käynyt puhuri.

Valvematic-teknologian myötä 1,6- ja 1,8-litraisten bensiinimoottoreiden suorituskyky on parantunut roimasti.

Auris on nyt myös kuusivaihteinen, mikä ainakin maantieajossa tuntuu mukavuutena. Vääntö riittää kuutosella hyvin alle kahdeksankympinkin vauhdissa. Jos nopeus kuitenkin valahtaa kuuteenkymppiin ja edessä on loiva mäki, silloin vauhtia pitää hakea vitosen kautta.

Kaupunkiajossa vaihteiden kanssa tulee vekslattua enemmän, vaikka välitykset ovatkin kohdillaan.

Oikea-aikainen vaihtaminen on toisaalta helppoa vaihtovalon ansiosta. Nuoli ylös tai alas kertoo sen, pitääkö heittää isompaa vai pienempää silmään - jos laskuissa menee ruuhkissa sekaisin.

Koeajamallamme 1,6-litraisella Auris Linea Solilla ei jää Suomen oloissa jalkoihin. Siitä pitää huolen 132-hevosvoimainen moottori. Lyhyeltäkin kiihdytyskaistalta ehtii hyvin moottoritien vauhtiin mukaan.

Ykkösellä kiihdytettäessä kaasun kanssa pitää kuitenkin olla Suomen talvessa varovainen. Ei siksi, että Auris nyt käsistä karkaisi, mutta nastojen ropinaa on vain hermoja raastavaa kuunnella, kun renkaat sutivat tyhjää.

Auriksen ajettavuus on ihan kohdallaan. Auto tuntuu nojaavan tienpintaan kuin isompikin jyrä.

Ratista pyöriin välittyvä herkkyys ei ole ehkä parasta, mitä rahalla kokoluokassaan saa.

Varsinkin ahtaissa paikoissa pyöritellessä ajatuksen on oltava mukana, etteivät parkkihallien nurkat raavi puskureita. Pienehkön tuntuinen takalasi ei ainakaan auta peruutettaessa.

Vastaavasti edessä taas saattaa pitkällä kuljettajalla syntyä tunne siitä, että katto tulee ikään kuin silmille.

Se ei tietenkään ole auton vika. Vähän sama, jos armeijassa sai liian pienen kypärän, niin syy oli silloin sotilaan isossa päässä.

Auriksen heikkous piilee ehdottomasti sen ulkokuoressa. Etenkin auton perä on luvalla sanottuna vaatimattoman näköinen. Keulamaskissa kuitenkin on ihan kivasti modernia särmää.

Mikään vallankumouksellinen sekään ei ole, mutta se puhuttelee perää enemmän. Aivan kuin auton keula ja perä olisivatkin eri aikakausilta.

Tavallaan on jopa sääli, että Auriksesta näkyy liikenteessä vain pelkkä kori. Auto on nimittäin sisältä tyylikkäämmän oloinen kuin ulkoa. Viimeistely on korkeatasoista. Penkeistä löytyy sopivaa kovuutta.

Miinus tosin löytyy paukkupakkasilla istuinlämmitinpainikkeista, jotka ovat vähän epäloogisesti perätysten.

Tilojen puolesta Auris kelvannee jopa nelihenkiselle perheelle. Aikuisellakaan ei tee tiukkaa istua takana. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua tavaratila. Matkalaukut ja kauppakassit menevät vielä ongelmitta, mutta rattaiden kanssa liikutaan äärirajoilla.

Linea Solin hintalapussa lukee 21 948 euroa. Se on varsin iso raha, kun perheelle etsitään tilavaa ja toimivaa perusautoa.

Kakkosautoksi Auris voisi kuitenkin olla hyvä vaihtoehto - niille joilla ylellisyyteen on varaa.