Volvon suosikkimalli V50 sai uuden dieselin

Dieselit ovat Volvoissa suosittuja kautta linjan, eikä ihme: pienemmänkin pään ruotsinraudoilla ajetaan usein paljon ja pitkää matkaa.

Nyt dieselpakkaa hämmentämään on saatu uusi viisisylinterinen nakumallisto, joka on samalla syrjäyttänyt sekä nelisylinterisen 2,0:n, että 2,4-litraisen ja viisisylinterisen D5-moottorin.

Kahtena eri tehoversiona saatava moottoriperhe on nimetty loogisesti nimillä D3 ja D4. Edellisessä hevosvoimia on 150, isoveljessä taas 177. Kokeilimme vaihtoehdoista jälkimmäistä - farmarikoriin, automaattiin ja muutamiin urheilullisuutta korostaviin tehdasvarusteihin yhdistettynä.

Itse uutuutta, eli D4-myllyä voi lähinnä kehua. Potkua autosta löytyy kiivastahtiseenkin ajoon, eikä kakkua pala liiaksi. Deenelonen kurlaa kaasusta tutun volvomaisesti; ohitukset sujuvat vikkelästi ja vääntöä on aina tarjolla.

Hienon moottorin kaverina oleva perinneautomaatti sen sijaan joutaisi suoraan sanottuna mäkeen. Empivä laatikko ei yksinkertaisesti osaa käsitellä moottorin muikeaa vääntöä riittävän sivistyneesti. Tuloksena on arpomista, kaasunannosteluvaikeuksia ja turhaa äkäisyyttä. Liikkeellelähdöt ja ihan tavalliset kaupunkikiihdytyksetkin tuntuvat koko ajan liian urheilullisilta. Auto odotuttaa ja nykäisee sitten arvaamatta. Muki niin sanotusti läikkyy, eikä kenelläkään ole enää mukavaa.

Koeajoautoon valittu R-design -paketti urheilualustoineen ei sekään ole aivan yksiselitteisen miellyttävä lisä. Esimerkkinä perusmallin ratti olisi ylipaksua ja turhan voimakkaasti muotoiltua lisävarusteruoria miellyttävämpi käsiteltävä, varsinkin kun Volvon ohjaustuntuma on V50:ssakin mukavuutta korostavaa sorttia. Kun tähän yhdistetään vielä madallettu alusta ja isot vanteet, on ongelmia tiedossa.

Pakko ihmetellä, miksi autoista, joiden vahvuudet ovat muualla kuin todellisessa urheilullisuudessa, yritetään väkisin vääntää sporttisia? Uusi Volvo V50 D4:kin näyttäytyisi varmasti paremmassa valossa mallin luontaiselle matkamukavuudelle tilaa antavan varustuksen turvin. Mukavuuspotentiaalin lisäksi veeviisikymppisessä miellyttää muotoilun ajattomuus.

Skandinaavisen omaperäinen tyyli toimii vuodesta toiseen raikkaana. Ei millään uskoisi, että V50 on mallina jo seitsemän vuoden ikäinen!