Hyundai H-1: Hiacentappaja?

Suomessa Hyundain pakettiautot ovat jääneet verraten harvinaiseksi. Mutta syystä, vaiko syyttä? Asian selvittämiseksi suuntasimme Suomen tuoreimmalla tonniluokan pakettiautolla tositestiin - rautakauppaan.

Alkuun kuitenkin perusfaktat: Hyundai H-1 kuuluu tuhatkunta kiloa kantaviin yleispakuihin, niin sanottuun Hiace-luokkaan. Viimeinen malliuudistus tapahtui keväällä, jolloin auto sai uutta kosmetiikkaa ja ulkomitat kasvoivat. Suomeen hoo-ykköstä tuodaan tasan yhtenä versiona, eli 170-hevosvoimaisella koneella ja lyhyellä korilla varustettuna. Voima välittyy aasialaiseen pakutyyliin takapyörille. On aika kääntää virta-avainta.

Rautakauppaan ajettaessa ja myöhemmin vielä myyjää odotellessa on aikaa ihmetellä kabiinia. Tunnelma sisällä on muovinen ja uusien henkilöautojen nappulaviidakkoon tottuneelle suorastaan karu.

Kaikki tarpeellinen on silti olemassa, aina lisälämmittimestä ilmastointiin saakka. Toisin vakiovarustukseen kuuluvan keskuslukon toiminta ärsyttää. Se toimii vain avaimella, kuin 90-luvulla konsanaan. Istuinpaikkoja ohjaamossa on kolme, joista keskimmäinen tosin sopii ahtautensa ja pelkän lannevyön vuoksi vain tilapäiseen käyttöön. Matkustajan istuimen pituussäätömahdollisuus on iloinen yllätys.

Rakennuspuolen myyjä saapuu, ja on aika tehdä ostokset. Trukki tuo kuorman, johon kuuluu niin rakennuslevyjä, eristesäkkejä kuin painavia naulalaatikoitakin. Liukuovia löytyy vakiona kaksin kappalein.

Ne helpottavat lastausta merkittävästi. Siksi onkin kahta suurempi harmi, että ohjaamon ja tavaratilan massiivinen väliseinä peittää isojen ovien tuomaa hyötyleveyttä senttitolkulla.

Tavaratila imaisee kuorman, mutta ei aivan kivutta. Normaalimittainen rakennuslevy ei mahdu sisään kuin takaovi avoinna. Onneksi lastin saa sidottua kunnollisiin lenkkeihin. Kurvaan pois lastausalueelta, kohti omakotityömaata.

Painoa on kyydissä rutkasti, mutta vahva moottori vie reippaasti eteenpäin. Auto ei heijaa eikä niiaile, ja ajettavuudesta voikin antaa lähinnä positiivista palautetta. Hyundai H-1 on myös kilpailijoihinsa verrattuna huomattavan hiljainen.

Harmaa pakettiauto kaartaa työmaalle. Puramme lastin, ja on aika jatkaa matkaa. Se ei kuitenkaan onnistu aivan helposti, sillä takavedon ja kevyen perän yhdistelmä päättää muistuttaa itsestään. Myöhäissyksyinen lehtikeli ja liukas ruoho saavat tyhjän koeajoauton jäämään kiinni omakotitalon tasaiseen pihaan. Ärsyttävää.

Tämä ja turvallisuusseikatkin huomioiden on perin omituista, että luistonesto löytyy vain lisävarustelistalta.

Ominaisuuksiensa puolesta Hyundai H-1:ssä olisi joka tapauksessa ainesta legendaarisen Hiacen tappajaksi. Luonne on samanlainen, mutta modernimpi. Jos maahantuojalta löytyisi vielä faktatietoa auton kestävyydestä, voisi moni hiacefani varmasti harkita ostavansa.