Raikuli-Astra ilman takaovia

Opel Astra  GTC on muodoiltaan hintaluokkansa eliittiä.

GTC-Astraan voi toistaiseksi valita joko 1,4- tai 1,6-litraisen bensiinipannun, joiden tehot liikkuvat 120 – 180 pollen välillä. Tai sitten koeajamamme 2-litraisen dieselin, jonka hinta asettuu nipin napin 30 tuhannen euron maagisen rajan alapuolelle. Tärkein kysymys lieneekin, millainen menevän näköinen raikuli-Astra on Suomen talvessa, kun voimanlähteenä onkin messevästi vääntävä, 2-litrainen ja 165-heppainen turbonaku?

Eräs seikka jo ennen liikkeellelähtöä kuitenkin hämmentää: näppäränkokoiseen sportti-Astraan on asennettu peräti 19-tuumaiset vanteet ja kitkarenkaat talvea vasten. Onko tämä nyt oikeasti tarpeen, vaikka kyseessä onkin nuorekas ja vauhtia lupaileva versio perusaiheesta? Kookkaat pyörät suorastaan hyppäävät silmille, mutta ehkä näyttävyys on vain yksinkertaisesti pakon sanelema juttu tässä autossa, sillä ne saa mallin lanseerauspaketin yhteydessä kaupan päälle. No hyvä, uskotaan sitten, vaikka ylisuuret nakit aiheuttavatkin epäilyjä.

On pakko tunnustaa, että diesel-GTC:n voimavarat riittävät kaikkeen normaaliin ajoon Suomen tieliikenteessä, varmasti ylikin, ja kaupan päälle saa luonnollisesti järkevät kulutuslukemat. Mutta silti etenkin kiihtyvyys paikaltaan lähtiessä voisi olla hieman rivakampaa, onhan kyseessä kuitenkin sporttinen peli. Voimaa on, mutta se ei ole räjähtävää.

Kaunis muttei nopea

Ajettu diesel-GTC on menevän näköinen pulkka, jonka suurimmat riemut koetaan paikallaan, autoa tankatessa. Dieselin turvin ei revittelemään pääse. Sen toisenlaisen lähestymistavan suorituskykyyn tarjoaa myöhemmin tänä vuonna lanseerattava Astra OPC, jonka huipputeho on hulppeat 280 hevosvoimaa. Kevyehkössä autossa se on jo enemmän kuin kotitarpeiksi, ja vauhtia riittää varmasti ylikin.

Talven liukkailla keleillä huoli ylisuurista kitkoista osoittautuu mutkissa oikeutetuksi, sillä GTC kaipaisi enemmän pitoa. Auto aliohjautuu melko helposti, ja ajonvakautuksen mukaantulo autoa oikaistessa toivottuun menosuuntaan tekee menosta kulmikasta. Vastapainona suuntavakavuus suoralla on luonnollisesti junamaisen hyvä. Suurten renkaiden ansioksi luettakoon myös ohjauksen nahkeahko palautus keskialueelle pienemmissä nopeuksissa sekä kohonnut rengasmelu, joka alkaa jo olla tämän päivän autoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Muutoin GTC:n ohjastaminen sujuu mallikkaasti.

Kuuma paketti jäähtyy talvessa

Laadullisesti Opel haastaa nykyisin myös kalliimpiaan ansioituneesti. Pätevää yleisilmettä ehostaa hyvä varustelutaso, mutta  paria lisäpakettia kannattaa todella harkita: reilun 1200 euron mukautuvat AFL-ajovalot sekä 1000 euron aktiivinen FlexRide-alustasarja. Älykkäät Bi-Xenon -ajovalot ovat sanalla sanoen erinomaiset, ja varmasti lisärahan arvoiset Suomen pimeissä keleissä. Säädettävä alusta taas olisi tuonut koeajoautoonkin enemmän valinnanvaraa, nyt GTC on uusine etuakselin HiPerStrut-joustintukineen turhankin jämäkkä arkiajossa.

Talvikäytössä paljastui harmittavasti, että katolle kertynyt lumi putoaa helposti oven päältä suoraan kuljettajan penkille oven avaamisen yhteydessä ja pakkautuu myös tuulilasin alareunaan muotoiltuun kaukaloon hanakasti. Pysäköintihalleissa ja parkkipaikoilla GTC:n ovia availlessa kannattaa olla erityisen tarkkana, sillä ne ovat varsin pitkät. Naapurin kylkeen paukahtaa helposti kallis lommo, ellei autoa ole pysäköinyt tarkoituksellisen kauas viereisestä ruudusta.

Kauneudella on aina hintansa, ja Astra GTC:n kohdalla se tuntuu paikoin heikompana käyttömukavuutena.