MAINOS

Autokuskin ihanin kahvimuisto: "Katselin ihmetyksen vallassa sorjia sääriä"

Ilmoitus
Arkinen aamukahvi taukopaikassa voi joskus saada romanttisen lopun.  Niin kävi tarinamme autokuskille:
Toisin kuin ylellisiä mielikuvia ruokkivissa mainoksissa, joissa viimeisen päälle puleeratut kaunottaret ja komistukset nostavat nautinnollisesti viivytellen kupin huulilleen vaihtaessaan merkitseviä katseita, minun romanttisimmat kahvimuistoni liittyvät hetkiin, jolloin luontoäiti pani parastaan:

Viimaisiin aamuihin, kun pimeys uuvutti silmäluomet ja tuulilasin raspaamisesta sai selkänsä kipeäksi.

Rujoihin päivänsarastuksiin, jolloin ajatuksilla oli tapana kiertää kehää.

SE TALVI OLI  monin tavoin sysimusta. Valonpilkahduksen siihen toi kuitenkin muuan tuoksu, joka herätti väsähtäneet aistit ja tulvahdutti mieliin lapsuusmuistot mummolan patiolta. Tuoksu, joka enteili makunautintoa parhaasta päästä. Tuoksu, jota ei yksinkertaisesti voinut vastustaa.

Sen taikoi ilmoille ihana vaaleaverikkö. Enkeli naiseksi, jos minulta kysytään.

Miten taiten hän kahvin valmistikaan! Vaikka takana oli jo läjäpäin kilometrejä elämän teillä, en vielä koskaan ollut maistanut tuttua höyryävää juomaa yhtä lumoutuneena. Pehmeä, herkullisen viipyilevä maku. Täydellinen tasapaino. Raikkaus, joka haki vertaistaan. Ikkunan takana vihmoi olan takaa räntää, mutta sisuksiini oli tulvahtanut lämpö.

Paikasta tuli saman tien vakiovarikkoni. Monena aamuna lähdin tien päälle tavallista varhemmin, jotta ehtisin rauhassa nauttia kupposen kuumaa ja vaihtaa samalla ohikiitäviä ajatuksia elämästä.

MITÄ PIDEMMÄLLE  kevät eteni, sitä enemmän olin mennyttä miestä, mutten tohtinut näyttää sitä. Riitti, että sain ainutlaatuisen aamuhetkeni kupillisen kera.

Toisinaan tiskin takaa katsoivat vieraat silmät, mutta niistä huolimatta kahvi oli erinomaista. Mietinkin monesti, miksen saanut siihen kotona yhtä herkullista makua. En, vaikka enkelini oli jo ojentanut minua kyseenalaisista kahvinkeittotavoistani.

Kahviteltuani paikassa muutamia kuukausia tiskillä odotti eräänä päivänä yllätys. Pieni punainen kuppi, johon oli painettu nimikirjaimeni. Tiesin heti, keneltä se oli.

Sen jälkeen en enää nähnyt häntä. En, vaikka kävin uskollisesti kahvilla liki päivittäin. Toisinaan päivystin parkkipaikalla taukoa näytellen ja toivoen salaa, että hän tulisi työvuoroon. Mutta joka kerran tiskin takaa tapittivat ihan toiset silmät.

KESÄN KYNNYKSELLÄ odotukseni vihdoin palkittiin. Torkuin puoliksi ohjaamossa, kun ikkunalasiin koputettiin kesken kaiken. Hymyilevä häirikkö piteli käsissään kahta höyryävää juomaa ja pyysi kyytiä kotiinsa. Katselin ihmetyksen vallassa sorjia sääriä, jotka nousivat ohjaamoon vierelleni.

Kiitokseksi enkeli kutsui minut sisälle, eikä aikaakaan, kun kyökin puolelta leijaili vastustamaton tuoksu. Taustalla raksutti kello, ja kupeissa höyrysi.


Mikä on sinun romanttisin kahvimuistosi? Kerro se alla kommenteissa - ja muista tarjota kahvit rakkaallesi Ystävänpäivänä!


>> Takaisin Kahvikalenteriin

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Lue myös:

    MAINOS