JUURI NYT:

Kommentti: Ennakkoluulot pyörittävät Talvivaara-keskustelua

Julkaistu: 14.11.2012 11:40

Toimiessaan kaivos ottaa metallit talteen, mutta suljettuna se itkettää niitä alavesiin, kirjoittaa Ilta-Sanomien uutistoimittaja Pasi Jaakkonen.

Onko luvallista pudottaa kalkkia ja lipeää yksityisille maille, kysyi ympäristöjärjestö Greenpeacen edustaja valtioneuvoston kanslian toimittajille järjestämässä Talvivaara-tilaisuudessa.

Vastapäätä olleet Suomen parhaat asiantuntijat olivat kohteliaasti vaiti, vaikka takuuvarmasti tiesivät, mitä kalkin levittäminen tarkoittaa.

Sitä levitettiin siksi, että maaperän kalkitsemisella ehkäistään metallien eteneminen vesistöihin, jos Talvivaaran suojapato pettäisi.

"Helikopteri kylvänyt"

Ei takerruta siihen, että Greenpeacen esittämässä kysymyksessä oli virhe. Lipeää on käytetty vain kaivosalueen sisällä.

Kysymys oli mielenkiintoinen toisesta syystä. Se osoitti, miten Talvivaaran kipsisakka-altaan vuotoa voi käyttää vastustaakseen...niin mitä? Sitä sietäisi kysyä.

Vaikea nähdä luonnon suojeluna sitä, että vastustaa kalkin levittämistä, mikä puolestaan ehkäisee raskasmetallien leviämistä. Silti niin tehdään.

Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivulla oli otsikko: "Helikopteri kylvänyt syövyttävää kalkkia kaivospiirin ulkopuolelle".

Luonnon ystävän aikakauslehdeksi itseään kutsuva julkaisu siis asiallisesti ottaen paheksui sitä, että kaivosyhtiö yhdessä viranomaisten kanssa yrittää torjua uhkaavaa luontokatastrofia.

Mielenkiintoinen näkemys luontoväen äänenkannattajalta.

Varsinkin kun luontoa vähänkään tuntevat tietävät, että Kainuun latvavedet ovat luonnostaan happamia, ja kalkki lisää niiden puskurikykyä happamoitumista vastaan.

Onpa kalkkia Suomessa kylvetty vesistöihin puhtaasti niiden kohentamisen nimissä.

Harvoin on nähty Greenpeacea tai Luontoliittoa näin yksissä tuumin huolissaan yksittäisen maanomistajan asemasta kuin viime päivinä Talvivaaran maisemissa.

Mutta vastaus Greenpeacen vaille vastausta jääneeseen kysymykseen. Kenen luvalla kalkkia kylvetään?

Vastaus: vesi- ja maa-alueiden omistajien luvalla.

Yhtä vaikeaa kuin nähdä mieltä kalkin vastustamisessa on ymmärtää, mitä luontohyvää edistävät tiukkasävyiset vaatimukset, joissa Talvivaaran kaivosta vaaditaan suljettavaksi.

Toimiessaan kaivos ottaa metallit talteen, mutta suljettuna se itkettää niitä alavesiin vuosikymmeniä. Ympäristön tila tuskin siitä paranisi, ja jälkihoito jäisi veronmaksajien kontolle.

Sitäkö kansalaisliike toivoo?

Ennakkoluulo uppoaa

Toinen havainto harvinaisesta valtioneuvoston tiedotustilaisuudesta, jollaisia pidetään vain suurten uutistapahtumien yhteydessä: harvoin on nähty toimittajalaumaa yhtä hiljaisena kuin eilen.

Kun maamme johtavat asiantuntijat esittivät tutkimustiedon valossa, että Talvivaaran vaikutukset ovat sittenkin melko vähäisiä, laskeutui saliin piinaava hiljaisuus.

Tuntui siltä, että odotukset ja todellisuus eivät kohdanneet. Oli vaikea hyväksyä esimerkiksi tietoa, että mikään tutkimus ei tue julkisuudessa esitettyjä väitteitä kaivosvesien ja iho-oireiden yhteydestä.

Väitteiden tietolähteinä näkyy olleen ympäristöjärjestöjä.

Ennakkoluuloja ruokkiva tiedotus tuntuu uppoavan lukijoiden suureen enemmistöön paremmin kuin kuivakas tieto.

On helppo luetella, mitä kemikaaleja vesissä on, mutta altistavan pitoisuuden selvittäminen on jo haastavampaa. Silti se on ratkaiseva tieto, kun vaarallisuudesta puhutaan.

Terve epäily ja kriittisyys ovat tarpeen viranomaisten tietojen suhteen, mutta sama koskee myös ympäristöjärjestöjä. Ne voivat vapaasti levittää mitä tahansa "tietoa", mutta virkamiehiä sitoo velvollisuus pysyä totuudessa.

Paljon lokaa niskaansa saaneen Kainuun ely-keskuksen virkamies vastaa tiukan paikan tullen virkarikossyytteeseen käräjillä. Sitä pelkoa "riippumatonta" tietoa tuottavalla ympäristövaikuttajalla ei ole.

Itkevätkö jotkut Talvivaaran vuoksi krokotiilinkyyneleitä? Siltä vaikuttaa, jos ympäristötuhon torjunnasta tehdään vääryys.

Kommentit

Tuoreimmat