Jutta

Kotimaa

Valikko

Kotimaa

Arvi Nyman palasi 23-vuotiaana kotiin Neuvostoliiton pahimmalta sotavankileiriltä – painoi vain 44 kiloa

IS HISTORIA
Karagandan hiilikaivosleirille Kazakstaniin joutuneista suomalaisista selvisi hengissä vain kourallinen.

KUN Arvi Nyman palasi jatkosodasta, oli jo marraskuu 1944 – reilut kaksi kuukautta virallisen sodan päättymisen jälkeen.

23-vuotias nuorukainen painoi 44 kiloa eikä tiennyt itsekään, miten ihmeessä hän oli vielä elossa. Takana hänellä oli liki 3,5 vuotta selviytymistaistelua neuvostoliittolaisella sotavankileirillä.

Mukanaan Nyman toi myös monta suruviestiä kaukaa Kazakstanin aroilta. Karagandan hiilikaivosleirille alkujaan joutuneista noin kolmestasadasta suomalaisesta sotilaasta palasi hänen lisäkseen kotimaahan elossa vain 27 muuta.

He kaikki olivat langanlaihoja, sairaita, peloteltuja ja Neuvostoliiton propagandakoneiston tehokkaasti nöyryyttämiä.

Puuttoman aron 40-asteiset pakkaset, jatkuva nälkä ja epäinhimillinen pakkotyö olivat jättäneet heihin ikuiset jälkensä.

Osa sotavangeista ei saanut koskaan takaisin elämäniloaan vaan päätti päivänsä vapaudessa oman käden kautta.

Nymanin läheisistä vankitovereista ainakin kaksi päätyi itsemurhaan vielä vanhoilla päivillään 1990-luvulla, kun me muut suomalaiset elimme jo kaikessa rauhassa omaa lintukotoelämäämme.


VUONNA 2011 Nyman on ainoana elossa Karagandan kuolemanleirin suomalaisvangeista.


Pieni mies ei ole nytkään kiloilla pilattu, mutta ääni on voimakas ja siinä on selittämätöntä lämpöä ja rauhaa. Jos suomalainen sisu pitäisi henkilöidä yhteen mieheen, Nyman kelpaisi kilvassa loppusuoralle.

– Sitä minä edelleen ihmettelen, että miksi juuri minä vielä elän, mikä piru siinä on, Nyman pohtii useaan kertaan katsellessaan venäläisarkistosta löytyneitä kuvia entisistä kohtalotovereistaan.

Äänessä on nöyryyttä, mutta myös ripaus jotain syvästi inhimillistä syyllisyyttä. Miksi minä yhä elän, ja miksi niin monen samanlaisen suomalaispojan piti kuolla leireille?

– Tässä on Lankisen Matti. Hänet minä löysin aamulla kuolleena vierestäni. Illalla vielä ei tiedetty mitään, että Matti menisi sillä tavalla. Ihan heikkouttaan hän kuoli, hän oli niin järin, järin heikko, Nyman kertoo katsellessaan kuvaa vaaleaverisestä Lankisesta kirjoittamassa neuvostoliittolaisten sanelemaa iskulausetta: ”Murskaamalla Hitlerin rosvojoukot turvataan Suomen itsenäisyys”.

 

Sitä minä edelleen ihmettelen, että miksi juuri minä vielä elän, mikä piru siinä on.

ILTA-SANOMAT löysi Pietarin valtiollisesta kuva-arkistosta useita kymmeniä valokuvia suomalaisista sotavangeista ja näytti kuvat Nymanin lisäksi neljälle muulle entiselle sotavangille.

Suurin osa kuvista tuli miehille aivan uutena näkynä. Ainoastaan muutamasta miehet olivat aiemmin nähneet lähinnä huonolaatuisia kopioita, jotka olivat peräisin esimerkiksi suomalaissotilaiden moraalin murtamiseen tähdänneestä rintamalehdestä nimeltä Sotilaan ääni.

Lankisen iskulausekuva kuva on yksi niistä, joista on nähty joitakin versioita jo aiemmin. Sittemmin hänen maalaamansa loosungit päätyivät koristamaan klubitalojen saleja, joissa sekä suomalaisia että saksalaisia vankeja yritettiin käännyttää neuvostomielisiksi ja antifasisteiksi.

Lankisella ei ollut monen muun vangin tavoin vaihtoehtoa. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt – varsinkin kun suostuttelua nopeutti kuulustelupöydällä pidetty pistooli.

Karagandassa leipää sai pahimmillaan vain 400 grammaa ja jatkoksi laihaa keittoa, jossa sattumia ei juuri ollut. Ruoan vähyys oli pitkälti täysin tahallista, mutta osin se johtui siitä, ettei neuvostoliittolaisilla itselläänkään ollut silloin järin paljon syötävää.

Loikkareiden elämä oli hieman leveämpää, he saivat neuvostopuolelle siirtymisestä palkkioksi sadan gramman lisäannoksen, jota myös loikkarinleiväksi kutsuttiin.

 

Karagandassa leipää sai pahimmillaan vain 400 grammaa ja jatkoksi laihaa keittoa, jossa sattumia ei juuri ollut.

LANKINEN joutui iskulauseiden tekijäksi taitavana piirtäjänä. Nyman tietää, miten nöyryyttäväksi tämä koki pakkotyönsä, joka vielä kuvattiin ja lähetettiin Suomeen tiedoksi lentolehtisten muodossa.

Propagandakuviin pääsy oli kuitenkin vangeille myös yritys lähettää viesti kotirintamalle, että ainakin vielä elossa ollaan. Niinpä neuvostokuvaajilla ei ollut myöskään vaikeuksia ikuistaa kuviinsa joukkokokouksia, joissa suomalaiset "äänestävät yksimielisesti" Suomen armeijalle lähetettävistä vetoomuksista lopettaa sotatoimet

Hitlerin rinnalla.

Tätä kaikkea ei aina koto-Suomessa ymmärretty. Lankisenkin sukulaiset olivat päivitelleet, että miten se ylioppilaaksi lukenut poika tuollaiseen alentuu.

– Minä tunsin Matin niin turkasen hyvin ja tiesin, että hän oli hurjan pahoillaan. Mutta hän oli taitava piirtäjä ja häntä käytettiin siinä hyväksi, Nyman kertoo.


VALOKUVIEN myötä Nymanin mieleen palaavat myös omat sotavankikokemukset, vaikka harmittavan moni mies jää kuvista yhä tunnistamatta.

Entisten sotavankien omaa yhdistystä perustamassa ollut Nyman tietää myös, miten kiivaasti monet suomalaiset yhä edelleen etsivät edes jotain pientä tiedonmurusta kadonneista sotapojistaan.

– Kyllä minä niin montaa etsijää olen jo auttanut. Kymmenisen vuotta sitten minuun otti esimerkiksi yhteyttä yhden sotavangin poika, jolle pystyin lopulta varmuudella sanomaan, että juuri hänen isänsä kuoli minun syliini, Nyman kuvailee.


Onkin mahdollista, että nyt löytyneiden valokuvien avulla joku suomalainen perhe saa ensimmäisen kuvaviestinsä kadonneesta läheisestään. Viesti voi olla arvokas, vaikkakin tässä tapauksessa kuvat voivat myös valehdella enemmän kuin tuhat sanaa.

Suomalaissotilaat ovat kuvissa vielä varsin hyväkuntoisen näköisiä, sillä ne on otettu pian heidän vangiksi joutumisensa jälkeen. Moni heistä päätyi sittemmin Karagandaan, jossa heistä tekivät selvää aliravitsemus, punatauti, kolera, tuberkuloosi ja pilkkukuume.


MIEHILLE on puettu päälle suomalaiset sotilasvaatteet jopa lakkien kokardeja myöten, vaikka todellisuudessa ne kaikki riistettiin vangeilta heti pois. Tilanteet on myös lavastettu niin, että sotavankien elämä vaikuttaa kuvissa pikemminkin kivalta kesäleireilyltä: vangit marssivat töihin hymyssä suin ja vapaa-aikaansa he näyttävät kuluttavan pelaamalla shakkia ja biljardia

Stalinin kuvilla koristelluilla klubeilla.

– Ei meillä biljardia pelattu eikä siellä hauskoja juttuja kerrottu. Nälkä oli ajatuksissa aina ja selviäminen vaati ennen kaikkea itsehillintää, ettei laittanut suuhunsa kaikkea mitä löysi, Nyman kuvailee.


MUTTA MILLAISTA taistelua elämästä leireillä sitten oikeasti käytiin?

Tähänkään kysymykseen ei ole yhtä ainoaa vastausta, sillä leirit erosivat toisistaan pakkotyön ja ilmaston suhteen.

Karagandan leiriä voi kuitenkin kutsua jopa tuhoamisleiriksi. Tarkkoja tilastoja ei ole, mutta erään tiedon mukaan vuoden 1942 syksyyn mennessä Karagandassa oli saanut surmansa jo 5 150 vankia. Suomalaisten lisäksi leirillä oli muun muassa saksalaisia, puolalaisia ja romanialaisia.

Vankeja ei leirillä teloitettu, mutta nälkä, sairaudet ja pakkotyö ajoivat saman asian. Karagandassa oli myös omia erityisvitsauksiaan, joista yksi oli kesän tukahduttavassa kuumuudessa levinnyt malaria.

– Minäkin sairastin siellä malarian ja koleran.


TOINEN Karagandan vitsauksista oli houkuttelevan makeajuurinen kasvi, jonka nimeä Nyman ei edelleenkään tiedä. Piinaavan nälän riivaamina vangit keksivät repiä kasvin juuria maasta syödäkseen.

– Ne olivat sellaisia tolppia, aivan kuin nakkimakkaroita. Makeita pureskella, mutta ne veivät ensin järjen ja sitten hengen, vaikka eihän sitä aluksi tiedetty.

Nymanin mukaan juurien myrkky vaikutti niin nopeasti, että osa vangeista kuoli ennen kuin heidät ehdittiin viedä vatsahuuhteluun. Eikä huuhtelusta edes ollut apua.


KASVIN esiintymispaikka leirin alueella aidattiin sen jälkeen piikkilangoin, mutta sekään ei vankeja pidätellyt. Osa söi juuria silti nälkäänsä, osa päättääkseen päivänsä.

– He eivät enää hengestään välittäneet, vaan tekivät sen ihan tahallaan. Kun heidät saatiin kiinni, niin järki oli heiltä jo mennyt eivätkä he enää monta tuntia eläneet.

Kun Nymanin Suomeen paluusta oli kulunut 50 vuotta 1994, mies piirsi leirin pohjapiirroksen muistoksi jälkipolville. Piirros on yksityiskohtaisen tarkka ja mittakaava viimeisen päälle harkittu, kuten kirvesmiehenä elämänuransa tehneelle miehelle sopiikin.


Yhteen nurkkaan Nyman on merkinnyt neliönmuotoisen alueen ja sen ympärille piikkilanka-aidat.

Siinä on se paikka, jossa myrkkykasvia kasvoi.


VENÄLÄISARKISTON kätköistä löytyneissä kuvissa on myös otos, jonka väitetään esittävän leirikokki Jalmari Vesteristä.

Nyman katselee kuvaa hymyilevästä ja hyvinvoivan näköisestä miehestä pitkään ja antaa sitten tuomionsa.

– Eeei tuo ole Jallu. Tässäkö? Ei. Jallun pitäisi olla laiha poika.

Lopullista selkoa arvoitukseen ei saada.

Yksi mahdollisuus on, että neuvostokuvaaja on sotkenut suomalaisvankien nimet. Toinen selitys voisi olla, että elokuussa 1941 otetussa kuvassa Vesterinen näyttää vielä aivan toiselta kuin kuollessaan nälän riuduttamana luurankona syyskuussa 1942. Kuolinsyyksi oli merkitty vatsatauti.


VESTERISEN kuoleman Nyman muistaa ikuisesti. Kiihkeänä kommunistina ja uskonnon vähättelijänä tunnettu Vesterinen päätyi Karagandassa samaan leirisairaalaan, jossa Nyman itse jo makasi toisen suomalaisen vankitoverinsa kanssa.

Saksalaisen hoitajan välityksellä Vesterinen lähetti suomalaisille sanan, että nämä tulisivat häntä tapaamaan.

– Päätettiin sitten mennä katsomaan häntä, vaikka tämä Jallu oli niitä klubin miehiä ja kova puhumaan propagandaa. Mutta nyt Jallu yhtäkkiä sanoi meille, että jos te pojat osaatte Herran siunauksen, niin ettekö lukisi sitä hänelle.

– Me ihmettelimme, että mitäs se Jallu nyt tällaista puhuu, mutta niin me luimme sen rukouksen, ja silloin Jallulta pääsi itku. Sinä samana päivänä hän kuoli.


KARAGANDAN leirillä sotavangit työskentelivät hiilikaivoksissa ja tekivät kivihiilituhkasta tiilen tapaisia brikettejä, joita käytettiin lämmitykseen. Vankeja tiilet eivät lämmittäneet, sillä ne lähetettiin pois - ja vangit saivat lämmitellä miten keksivät.

Savesta tehdyissä parakeissa oli maalattia, joten kylmyys hohkasi talvisin alhaalta ylöspäin. Niinpä miehet kipusivat puulavereiden kakkoskerrokseen ja asettuivat vierekkäin kylki kylkeä vasten, että edes keskimmäisillä olisi lämpimämpää.

Paikkakiertokin hoitui luonnonmenetelmällä. Kun joku poistui yöllä tarpeilleen keskirivistöstä, hän joutui palaamaan takaisin laitapaikalle.

Vangeilla oli talvellakin venäläissotilaiden huonot kesävaatteet, kun taas leirin vartijat kulkivat kamelinnahasta tehdyissä päällysvaatteissa, joissa oli huppukin.

Nymanin mieleen ovat jääneet erityisesti reissut, jolloin läheiselle ylängölle rakennettiin vesipatoa kesää varten keskellä talvea. Töihin mentiin joka päivä, ilmasta viis.

– Joskus lumipyry oli sellainen, että kävellessä oli pidettävä toista vankia kiinni olkapäästä, sillä muuten olisi eksynyt. Pakkasta oli nelisenkymmentä ja lumipyry salpasi hengen.

Ainoa keino pysytellä hengissä oli kiivas työnteko, sillä siten elimistö ei jäätynyt pystyyn. Siitäkin huolimatta osa vangeista lopulta vain lopetti työnteon ja halusi antaa kylmyydelle vallan.

– Se oli vihoviimeinen temppu, ja meidän muiden oli pakko tyrkätä heidät nurin hankeen, että he havahtuivat ja nousivat sitten itse ylös. Kun se tapahtui, monelta tuli itku, mutta he itsekin ymmärsivät, että se oli ainoa keino pitää heidät hengissä.

 

Joskus lumipyry oli sellainen, että kävellessä oli pidettävä toista vankia kiinni olkapäästä, sillä muuten olisi eksynyt.

KARAGANDAN leirin vieressä oli myös toinen leiri, jonne oli sijoitettu Neuvostoliiton internoimaa siviiliväestöä. Yksi heistä oli 17-vuotias suomalaistyttö, joka oli jäänyt äitinsä ja kahden veljensä kanssa neuvostoliittolaisten vangiksi yrittäessään paeta Tallinnasta Ruotsiin laivalla.

Vankeudessa perhe hajotettiin vielä kahtia, ja tyttö joutui 4-vuotiaan pikkuveljensä kanssa Karagandaan. Äiti ja vanhempi veli joutuivat toiselle leirille. Vain isä pääsi Ruotsiin, sillä hän oli toisessa veneessä.

Kerran Nymanin ja tytön tiet kohtasivat.

Nyman meni hakemaan läheisestä kaivosta vettä savenvalamista varten, kun hän löysi yllättäen kaivon kannelta perunan. Nälkäinen mies säästi aarteen taskuunsa ja muisti vasta illalla kaivaa sen esille.

– Mutta peruna olikin ontto. Siihen oli kaiverrettu onkalo. Sisällä oli kirjelappunen ja puoliskot oli taas laitettu tikulla kiinni.

Kirjoittaja oli ruotsinkielinen suomalaistyttö, joka oli jättänyt perunan kaivolle kuin pullopostin konsanaan toivoen, että joku suomalaissotilas sen löytäisi. Allekirjoituksena luki Blondina.

Nyman vastasi kirjeeseen ruotsiksi ja signeerasi sen Alfredina – oikeita nimiä ei kumpikaan uskaltanut käyttää. Tästä alkoi pitkä kirjeenvaihto perunapostin välityksellä, ja Nyman pääsi jopa näkemään, kuka perunan kävi kaivolta piilosta hakemassa.

Blondina ei sen sijaan koskaan tullut tietämään, kuka Alfred oli oikeasti. Kerran internoidut siviilit pitivät sotavangeille iltamat, joissa Blondina soitti viulua.

– Hän oli niin komia otus vaaleanpunaisessa siviilileningissään. Ja kyllä minä näin, kuinka hän haki ja haki katseellaan, mutta ei hän tiennyt missä minä olin, eikä minkäänlaista merkkiä uskaltanut antaa.

Karagandasta Nyman pääsi lopulta kevättalvella 1944 Tsherepovetsin leirille, joka tuntui miehestä suorastaan paratiisilta. Ilmasto oli suomalaiselle sopivampi ja olosuhteet inhimillisemmät.

 

Hän oli niin komia otus vaaleanpunaisessa siviilileningissään.

Marraskuussa 1944 koitti lopulta vapaus, mutta sen jälkeen oli vielä mentävä Hankoon karanteenileirille ja suomalaisiin kuulusteluihin. Suomessa epäiltiin, että Neuvostoliitto olisi onnistunut käännyttämään jotkut vangit puolelleen ja nyt nämä palaisivat takaisin vakoojina.

Todellisuudessa näitä tapauksia oli harvoja, sillä myös suuri osa aatteen vuoksi loikanneista oli kuollut vankeudessa. Muihin suomalaisiin leirien propaganda ja painostus oli tepsinyt huonosti, vaikka jotkut teeskentelivätkin ryhtyvänsä yhteistyöhön ja allekirjoittivat vaikka mitä papereita henkensä pitimeksi.

Nymanille Hanko merkitsi myös ympyrän sulkeutumista, sillä juuri Hangon edustalta Morgonlandetin saarelta hän jäi vangiksi 16. heinäkuuta 1941 eli pian sodan alettua.

Vain kuusi suomalaismiestä puolusti saarta, joten neuvostojoukot pääsivät yllättämään heidät ylivoimallaan.

– Niitä oli kuin Vilkkilässä kissoja. Ei me siinä mitään mahdettu, ne veivät meiltä kaiken liikkumatilan.

Kaikki kuusi miestä kuljetettiin vangiksi Karagandaan, mutta heistä vain Nyman palasi takaisin elävänä.

Suomessa vastaanottoseremoniat olivat juhlalliset, mutta samalla ne paljastivat, kuinka huonosti kotimaassa tiedettiin, mitä sotavangit olivat joutuneet kokemaan.

Matkalla Hankoon miehille annettiin ruoaksi hernekeittoa, joka aiheuttaa vatsavaivoja terveillekin. Saati sitten 40-kiloisille nälkäkurjille, jotka eivät malttaneet olla ahmimatta keittoa. Niinpä joitakin vankeja kuoli vielä siinä vaiheessa.

Hangossa vastassa oli soittokunta Maamme-lauluineen.

– Muistan sen näyn ikuisesti, kun moni meistä ei jaksanut pysyä pystyssä laulun aikana, vaan he putosivat polvilleen.


KARANTEENILEIRILTÄ päästyään Nyman halusi palata takaisin normaaliin elämän, mutta alku oli hankala.

Siihen aikaan ei puhuttu posttraumaattisesta stressistä eikä sotavangeille sen paremmin kuin muillekaan veteraaneille annettu mitään henkistä kuntoutusta.

Sotavangit myös vaikenivat kokemuksistaan, sillä moni pelkäsi vaaran vuosina yhä puna-armeijan pitkää kättä. Ja kun Suomi sittemmin harjoitti virallista ystävyyspolitiikkaa Neuvostoliiton kanssa, sotavankeja suorastaan käskettiin vaikenemaan, etteivät kauppasuhteet kärsisi.

Nymanille lääkettä olivat työ ja yksinolo.

– Minusta tuli sellainen erakko, että saatoin lähteä metsään päiväkausiksi samoilemaan eväiden kanssa. Ja minua ahdisti, kun sukulaiset tulivat käymään ja katsomaan, millainen otus sieltä oli palannut.

1945 Nyman löysi vaimonsa Evan, ja siitä asti on yhtä pidetty ”ilman mitään hätää”.


PALAUTETTUJEN sotavankien tapaan myös Blondina pääsi takaisin Suomeen. Nyman tuli tietämään myös tytön oikean nimen, mutta ei silti koskaan ottanut yhteyttä.

– Siinä minä tein tuhmasti ja tyhmästi, sillä olisinhan minä voinut kaikin mokomin pitää yhteyttä. Mutta olin saanut niin tarpeekseni kaikesta mikä leiriin liittyi, että halusin aloittaa kokonaan uuden elämän.

Tehty mikä tehty, eikä Nyman halua enää jossitella. Edes Blondinan oikeaa nimeä hän ei halua kertoa, vaikka teoriassa tapaaminen saattaisi vielä olla mahdollinen.

– En mie nyt enää, ja tuskin hän on enää edes elossakaan, Nyman toppuuttelee.

Vastuksen tähän tietää vain Blondina itse tai joku hänen lähisukulaisistaan, jos hän on heille oman tarinansa kertonut.

Nälkä oli ajatuksissa aina.

Minua ahdisti, kun sukulaiset tulivat käymään ja katsomaan, millainen otus sieltä oli palannut.
Lähde: Arvi Nyman – Timo Malmi: Jatkosodan suomalaiset sotavangit neuvostojärjestelmässä.Artikkeli on julkaistu aiemmin Ilta-Sanomien erikoislehdessä Jatkosota, joka julkaistiin 5. toukokuuta 2011. Arvi Nyman kuoli 17. marraskuuta 2011 kotiseudullaan Ruotsinpyhtäällä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Miksi SM-liigamaalivahti juoksi pukukoppiin kesken pelin? Valmentaja kertoi syyn

    2. 2

      Kruununprinsessa Victoria hurmasi Nobel-gaalassa upeassa juhlapuvussaan: ”Täydet viisi pistettä!”

    3. 3

      Suolistosyöpä yleistyy myös nuorilla – tunnista nämä 5 oiretta

    4. 4

      Prinsessa Madeleine hehkui jumalaisena roosassa puvussa – Nobel-juhlia edelsi viime hetken pukukriisi

    5. 5

      Prinsessa Sofia yllätti veistoksellisella iltapuvulla – säteilee talven trendivärissä

    6. 6

      Vuosaaren turma-asunnon naapuri kertoo traagisesta yöstä ja palon tutkinnasta: Kiuas kiinnosti poliisia

    7. 7

      SM-liigavalmentaja poltti päreensä – maalivahti juoksi pukukoppiin kesken erän!

    8. 8

      Suomen Bengt Holmström Nobel-illallisella kuninkaallisten kanssa – tällainen on ”maailman hienoimman” juhlan koko menu

    9. 9

      Kaksoissurma Houtskarissa: Vartiolentolaivueen Super Puma -helikopteri vei poliisit tekopaikalle

    10. 10

      NBC: USA:n ulkoministeriksi öljy-yhtiö Exxon Mobilin toimitusjohtaja Rex Tillerson

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suolistosyöpä yleistyy myös nuorilla – tunnista nämä 5 oiretta

    2. 2

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    3. 3

      Teloituksessa kammottava käänne Alabamassa – teloitettava avasi silmänsä ja haukkoi henkeään

    4. 4

      Kirje viipyi yli viikon postissa – Eero, 32, ei päässyt omaan ylennystilaisuuteensa

    5. 5

      Mitä turmahuoneiston saunassa tapahtui? 4 avointa kysymystä Vuosaaren tragediasta

    6. 6

      Ystävä petti legendaarisen Sergei Fedorovin – Venäjän supertähti menetti NHL:ssä tienaamansa miljoonat

    7. 7

      Saara Aalto ja puoliso Meri saivat X Factor -tuotannolta harvinaisen poikkeusluvan – ”Ovat vanhempia kuin muut”

    8. 8

      Kuhmossa iso poliisioperaatio – partioita Oulun ja Itä-Suomen poliisista

    9. 9

      Sisäpiirin paljastus: Saara Aallolle maksetaan Lontoossa kaikki, Meri-rakas ja ystävät sinnittelevät – ”Hyödynnämme tarjouksia”

    10. 10

      Myrkyttääkö narsisti elämääsi? 7 varoitusmerkkiä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poliisi IS:lle: Tällainen tausta Imatran epäillyllä 23-vuotiaalla kolmoismurhaajalla on

    2. 2

      Salkkarit-kaunotar rohkeassa kuvassa – rinnat paistavat läpi henkäyksen ohuesta asusta

    3. 3

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    4. 4

      Hänellä oli Linnan juhlien rohkein iltapuku – IS:n lukijat äänestivät illan räväyttävimmän pukeutujan

    5. 5

      Robinin, 18, Linnan juhlat -asussa mukana yksityiskohta, joka jäi monilta huomaamatta – presidentiltä erityinen pyyntö kättelyjonossa

    6. 6

      Tuulenvire paljasti Donald Trumpin omituisen ”asumokan” – netti sekosi lentokentältä napatusta kuvasta

    7. 7

      Todelliset syyt, joiden vuoksi naiset voihkivat seksin aikana

    8. 8

      Raivostunut Matti Nykänen perui keikkansa Kanarialla – ravintola joutui maksumieheksi: ”V**ut minä mitään keikkaa vedä”

    9. 9

      Linnan jatkoilla nousi hässäkkä – Heikki Lampela ja Hanna Kärpänen sisään vahvassa juhlatunnelmassa: ”Haluan seikkailuja”

    10. 10

      Matti Vanhasen tyrmäävä naisystävä Heidi säväytti Linnassa – sahaperijättären mekko paljasti dekolteen

    11. Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Miksi SM-liigamaalivahti juoksi pukukoppiin kesken pelin? Valmentaja kertoi syyn

    2. 2

      Kruununprinsessa Victoria hurmasi Nobel-gaalassa upeassa juhlapuvussaan: ”Täydet viisi pistettä!”

    3. 3

      Suolistosyöpä yleistyy myös nuorilla – tunnista nämä 5 oiretta

    4. 4

      Prinsessa Madeleine hehkui jumalaisena roosassa puvussa – Nobel-juhlia edelsi viime hetken pukukriisi

    5. 5

      Prinsessa Sofia yllätti veistoksellisella iltapuvulla – säteilee talven trendivärissä

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Suolistosyöpä yleistyy myös nuorilla – tunnista nämä 5 oiretta

    2. 2

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    3. 3

      Teloituksessa kammottava käänne Alabamassa – teloitettava avasi silmänsä ja haukkoi henkeään

    4. 4

      Kirje viipyi yli viikon postissa – Eero, 32, ei päässyt omaan ylennystilaisuuteensa

    5. 5

      Mitä turmahuoneiston saunassa tapahtui? 4 avointa kysymystä Vuosaaren tragediasta

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Poliisi IS:lle: Tällainen tausta Imatran epäillyllä 23-vuotiaalla kolmoismurhaajalla on

    2. 2

      Salkkarit-kaunotar rohkeassa kuvassa – rinnat paistavat läpi henkäyksen ohuesta asusta

    3. 3

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    4. 4

      Hänellä oli Linnan juhlien rohkein iltapuku – IS:n lukijat äänestivät illan räväyttävimmän pukeutujan

    5. 5

      Robinin, 18, Linnan juhlat -asussa mukana yksityiskohta, joka jäi monilta huomaamatta – presidentiltä erityinen pyyntö kättelyjonossa

    6. Näytä lisää