Kolme päivää Nykissä riittää

 IS:n erikoistoimittaja Rita Tainola ottaa New Yorkin tehokkaasti haltuun. Laakereille ei kannata jäädä lepäämään!

Olen käynyt New Yorkissa niin usein, että tiedän miten eri osoitteisiin ajetaan. Kerran eräs taksikuski sanoikin, että hän voisi palkata minut töihin.

Oikeasti Manhattanilla liikkuminen on maailman helpointa, koska joka toinen katu on yksisuuntainen. New Yorkissa pääseekin helpommin paikasta toiseen kävellen kuin taksissa ruuhkassa istuen.

Helpoin tapa matkustaa Isoon Omenaan on tietysti kotimaisin siivin. Hinnat vaihtelevat sesongin mukaan, eikä turistiluokassa istuminen runsaan kahdeksan tunnin matkalla ole ihan kauhea kokemus.

Bisnesluokassa on tietysti enemmän tilaa, mutta niin kauan kuin penkit eivät mene vaakatasoon vaan jalat jäävät roikkumaan alaspäin, on melko turha maksaa matkasta maltaita.

Nykyään minulle riittää New Yorkissa kolmisen päivää: lähtö Helsingistä torstai-iltapäivänä ja paluu New Yorkista sunnuntai-iltana. Tässä ajassa ehtii nähdä vaikka mitä.

New Yorkin JFK:n kentällä pitää olla kiltisti, koska passintarkastajat saattavat kohdella matkailijaa todella ankarasti. Heille on annettu niin paljon valtaa, että joskus viisumilla matkustavakin tuntee olevansa rikollinen.

Taksimatka kaupunkiin kestää noin tunnin, kuljettajasta riippuen. Monet kuskit ajavat kuin autovarkaat ja matka on joskus taittunut jopa 35 minuutissa!

Kun Manhattanin siluetti häämöttää silmien edessä, sydän nousee kurkkuun. On se vain niin mahtava näky. Manhattanilla ihmisvilinä on mielenkiintoinen, maanalaisesta tuleva savu nousee viemäreistä, hot dogin myyjien kojujen edessä on pitkiä jonoja, auringon valo pilkahtaa korkeiden talojen välistä. Upeaa!

Asun yleensä joko Regency-hotellissa Park Avenuella tai Essex Housessa aivan Central Parkin laidalla. Yksi ihana hotellituttavuus on myös Algonquin, joka on ollut aina muun muassa kirjailijoiden suosiossa.

Joskus olen nauttinut myös Mark-hotellin rauhasta. Kerran erehdyin Waldorf Astoriaan, koska sitä on niin kehuttu. Ei koskaan enää. Matka hotellihuoneeseen vastaanotosta saattaa kestää kymmenen minuuttia ja ainakin minun huoneeni oli nähnyt parhaat päivänsä.

Hotelliin saavuttua ei missään nimessä pidä heittäytyä sängylle loikoilemaan, sillä silloin nukahtaa ja rytmi menee sekaisin.

New York on siitä ihana kaupunki, että siellä voi vain kävellä, kävellä ja kävellä. On kuin seuraisi katuteatteria, sillä ihmiskirjo on niin monipuolinen.

Aamulla herää väkisinkin viimeistään seitsemältä. Minä nousen yleensä kuudelta ja painelen suoraan kuntosalille. Koneisto lähtee käyntiin. Aamiaiselle voi piipahtaa mihin tahansa aamiaispaikkaan tai deliin. Niitä on joka kulmassa.

Kaupat aukeavat yhdeksän tai kymmenen maissa. Siksi voi lähteä hotellista jo puoli yhdeksältä. Fifth Avenuella ja Madison Avenuella on paljon hyviä kauppoja, halvemmat löytyvät Lexington Avenuelta.

Toki eurooppalaistyyppisessä Sohossakin on upeita putiikkeja ja Regencysta sinne käveleminen kestää noin kolme varttia.

New Yorkissa on pakko mennä myös haistelemaan Wall Streetin rahamaailman ilmapiiriä ja Chinatownin kuhinaa. Greenwich Villagessa kannattaa käydä syömässä Sambasushissa.

Jotta homma ei menisi ihan shoppailuksi, muutamat museot ja niiden kokoelmat ovat näkemisen arvoiset. Minä olen ihastunut Guggenheimin museon moderniin- ja nykytaiteeseen ja yksi pakollinen kohde on tietysti MoMa, Museum of Modern Art.

Kun kulttuurinnälkä on tyydytetty, voi ihailla korkeita rakennuksia, Empire State Buildingia, Rockefeller Centeriä, monesta elokuvasta tuttua Saint Patrick's Cathedralia, eikä visiitti Central Parkissakaan ole ajan haaskaamista. Siellä on myös ihastuttava ja romanttinen ravintola Tavern on the Green.

Illalla voi joko nauttia musikaalista tai hyvästä illallisesta jossain trendipaikassa. Tao-ravintola on nyt julkkisten suosiossa samoin kuin Tribecassa sijaitseva Nobu, jossa saa fantastista sushia. Ja hyvää sakea.

Kerran nelihenkinen seurueemme joi sushien kanssa kolme pientä karahvia sakea. Tilatessamme vielä yhtä, tarjoilija ilmoitti: Tämä on jo teidän neljäs karahvinne. Ihmettelimme, kuka niitä laskee. Kuulemma ravintola, sillä jos poistuessamme kompastumme ja loukkaamme itsemme, ravintola joutuu maksumieheksi!