Safarilla virtahepojen mailla

 Virtahepo haukottelee keskellä Sambesijokea. Katselemme sen suurta kitaa ja valokuvaamme. Olemme ihanalla safarimatkalla Viktorian putousten lähellä.

Matetsi-safarialue käsittää kolme kuuden bungalowin leiriä. Bungalowissamme on mahtava makuutila, fantastinen kylpyhuone, oman terassi ja uima-allas.

Olimme lähteneet Kapkaupungista Johannesburgin kautta aamuvarhaisella, joten olin melko kuitti. Olin väsynyt myös siksi, ettei Viktorian putousten lentokentällä kukaan ollut kiinnostunut Johannesburgiin jääneistä matkalukuistamme.

Kannattaakin ottaa kolmen päivän safarimatkalle vain käsipakaasi.

Ilta Afrikan kirkkaan taivaan alla oli kuin elokuvasta. Kaikki vieraat kerääntyivät pääleirin yhteiseen avonaiseen tilaan. Seinätön "huone" oli sisustettu tummalla puulla ja upeilla afrikkalaisilla kankailla. Otimme gin tonicit, koska sehän on hyvä "malariajuoma" trooppisilla alueilla.

No - malariahyttysiä on satoja, joten tuskin pari gt:tä tautia estää.

Illastimme akaasiapuiden alla. Muurahaiset kävelivät lautasilla, virtahevon äänekäs haukotus kuului joelta ja ateria oli sitä, mitä kaupan hyllyiltä oli sinä päivänä löytynyt.

Lautasellamme oli todennäköisesti enemmän ruokaa kuin zimbabwelainen saa edes kuukaudessa syötäväkseen.

Aseistetut johdattivat meidät aina ennen iltadrinkkejä ja ruokailua päärakennukseen ja sieltä huvilaamme. Miehet myös osoittivat polun, mistä virtahevot kulkevat yömyöhällä.

Virtahevon eteen saa koskaan mennä. Ne kuulemma tappavat ihmisiä enemmän kuin krokotiilit - eivät syödäkseen vaan siksi, että reitin eteen on tullut este.

Bungalowimme oli iltavalaistuksessa hurmaava, mutta kului vartti, ennen kuin sain tapettua kaikki hämähäkit ja ötökät. Mieheni muistutti, että ollaan Afrikassa joten emme voi niiltä välttyä. Silti ruiskutin raidia niin paljon, että mieheni kysyi aionko myrkyttää myös hänet.

Aamulla pahkasiat ja paviaanit viihtyivät terassimme edessä. Impalat söivät ruohoa ja puiden lehtiä. Mietin voivani vanhoilla päivillä muuttaa Afrikkaan. Sitten huomasin, kuinka paviaaniperhe joi iloisesti uima-altaastamme vettä ja suoritti aamupesuaan. Siihen jäi minun uimiseni!

Vaikka olemme olleet safarilla aiemminkin, villieläimiin ei kyllästy koskaan. Näimme tietysti norsut, impalat, gnut, leijonat, kirahvit, sakaalit - kaikki muut paitsi gepardin ja pantterin.

Osallistuin kerran kiltisti myös 5.30 lähteneelle safarille. Joopa joo. Kolmen tunnin kierroksen aikana nukahtelin jeepin penkillä.

Mieheni pudisteli päätään: tullaan Afrikkaan asti katsomaan villieläimiä ja yksi nukkuu puolet ajasta.

Rita tapasi safarilla virtahepoja, norsuja, imaploita, gnuita, leijonia, kirahveja... ja kamalasti pieniä ötököitä.