Kaikki alkoi kivesten pureskelusta - näin dopingin käyttö on muuttunut vuosien saatossa

Urheilijat ovat olympiahistorian saatossa pyrkineet parantamaan suorituksiaan mitä eriskummallisimmin keinoin.

Aikoinaan urheilijoiden aineiden käyttöä pidettiin jopa suotavana. Monet urheilijat nauttivat surutta alkoholin, amfetamiinin ja strykniinin kaltaisia aineita.

Aineita käytettiin ennen kilpailua, kilpailun aikana ja sen jälkeen. Aineiden käyttöä ei paheksuttu, pääosin siitä syystä, että useimpien aineiden haitalliset vaikutukset terveydelle eivät olleet yleisesti tiedossa.

Vuoden 1960 Rooman olympialaiset merkitsivät käännekohtaa dopingin käytön historiassa. Tanskalaispyöräilijä Knud Enemark Jensen menehtyi kesken kilpailun. Kuoleman arveltiin johtuneen amfetamiinin käytöstä.

- Se [Jensenin kuolema] nähdään usein hetkenä, jolloin kansainvälinen olympiakomitea tajusi, että kyseessä on ongelma, kertoo olympiahistorijoitsija Martin Polley Southamptonin yliopistosta.

Olympiahistorian alkuaikoina yksi mielikuvituksellisimmista tavoista oli pureskella raakoja eläinten kiveksiä hetkeä ennen kilpailua. Tätä pidettiin yleisesti myös maskuliinisuuden merkkinä.

- Doping on aina ollut osa olympialaisia, mutta aineiden käyttöä ei ole aina pidetty ongelmana. Siitä on tullut ongelma, Polley sanoo.

Lontoon olympiakisoissa dopingin käyttöä pyritään valvomaan ennennäkemättömän tehokkaasti. Käytössä olevilla testijärjestelmillä pystytään seulomaan noin 400 näytteestä yli 240 kiellettyä ainetta alle 24 tunnin aikana.

- Silti tämä on kilpailu, jota en usko meidän pystyvän koskaan voittamaan, arvioi urheilulääketiedehistorioitsija  Vanessa Heggie Cambridgen yliopistosta.