Tuuli Petäjä onnesta soikeana: Toivottavasti elämäni ei tästä muutu

Suomen olympiajoukkueen ensimmäinen mitalisti, purjelautailija Tuuli Petäjä oli onnesta soikeana saavuttuaan vihdoin rantaan.

Hän sai valmentajaltaan Curro Manchonilta heti samppanjakylvyn ja suomalaisilta joukkuetovereiltaan mojovat halaukset. Itku ei ollut vielä tullut silmään, vaikka hän oli etukäteen niin arvellut.

- En ole ehtinyt. Vielä, hän nauroi viitaten pian edessä olevaan takuulla tunteelliseen palintojenjakoon (Suomen aikaa n.20.15).

Petäjä tiesi minkä tempun tuli tehneeksi. Himottu mitalitilin avaaminen ei ole mikään pikkujuttu. Se voi muuttaa jonkun elämän.

- Minun elämäni on nyt hyvällä mallilla. Toivottavasti se ei tästä liikaa muutu, helsinkiläinen, 28-vuotias arkkitehtiopiskelija sanoi.

Petäjä näytti kivikovan kilpailijan luonteensa ja taktisen osaamisensa ratkaisemalla hopeamitalin kylmän rauhallisesti. Hän nousi kehnohkon aloituksensa jälkeen kunnon asemiin toisen käännöksen jälkeen.

- Ei siinä olut mahdollisuutta nähdä kokonaiskuvaa, mutta Ukrainan ja Puolan purjehtijoita piti kytätä.

- Toisen käännöksen jälkeen onnistuin nousemaan ja sittenhän se menikin mukavasti.

Kun käännös ennen viimeistä myötätuuliosuutta meni hyvin, Tuuli päätti vielä nokkia edellä olleen britin.

- Pumppasin oikein kunnolla ja onnistuin pääsemään helposti ohi. Ehkä se johtui siitä, että hänen mitalisaumansa olivat jo menneet, Tuuli vähätteli.