Pääkirjoitus: Espanja ei tiedä avuntarpeen määrää

Espanjalta tuli lopulta euromaille virallinen avunpyyntö maan pankkien pääomittamiseksi. Tilanteen sekavuutta kuvaa, ettei Espanja ollut täsmentänyt tarvitsemaansa tukisummaa.

Ilkeä tulkinta kuuluu, etteivät Espanjan päättäjät itsekään tiedä, miten paha mörkö maan pankkiholveissa hönkii. Asuntokuplan puhkeamisen vaatimia alaskirjauksia ei ole voitu tehdä täysimääräisinä, koska se olisi paljastanut kehnoimpien pankkien konkurssikypsyyden.

Jotain nurinkurista on siinä, että pankit tarvitsevat uutta pääomaa voidakseen näyttää, miten pahassa jamassa ne ovat. Kadun heppu tarvitsee rahaa rahattomuudesta päästäkseen, ei deekiksensä näyttääkseen.

Euromaiden valtiovarainministerit ovat sopineet, että Espanjan pankkien pääomittamiseen voidaan myöntää enintään sadan miljardin euron laina. Rahat menevät kiinteistötappioiden sulattamiseen, mutta rahaa vastaan vaadittaneen koko pankkilaitoksen saneeraamista kuntoon.

Espanjalaisen Santander-suurpankin Suomen-maajohtaja Pekka Pättiniemi ennusti eilen Kauppalehdessä, että suuret pankit nielaisevat ison siivun säästöpankeista. Kuulostaako tutulta, kun ajattelee Suomen 1990-luvun pankkikriisiä?

Avoimia kysymyksiä on tukisumman lisäksi paljon. Kättä väännetään siitä, myönnetäänkö varat väliaikaisen ERVV:n vai pysyväksi tarkoitetun EVM:n kautta. Populistit ovat keksineet ratkaisuksi ikioman Kolumbuksen munan: ei kummankaan.

Espanja on kuitenkin neljänneksi suurimpana eurotaloutena liian suuri kaatumaan, mutta se kaatuu, jos sen pankit kaatuvat.

Pankkien joukkokuolema johtaisi kaaokseen. Konkurssipesät sanoisivat luotot irti. Kun velkoja ei pystyttäisi maksamaan, pankkiruumiit yrittäisivät realisoida pantit, mikä työntäisi lisää tavaraa valmiiksi romahtaneille asuntomarkkinoille. Sosiaaliviranomaisille tulisi hätämajoitustehtäviä.

Suomi ajaa lainan myöntämistä EVM:n kautta, koska EVM saa etuoikeussäännön vuoksi rahansa pois ennen yksityisiä sijoittajia. Tosin koko EVM:n synty on hämärän peitossa sopimuksen jouduttua Saksan perustuslakituomioistuimen syyniin.

Ratkaisuihin pääsy saattaa siis loitontua kuin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) kesäloma. Eurooppa ei koskaan ole valmis, mutta nyt se näyttää tavallistakin keskeneräisemmältä.