Korruptiovaara hyvä veli -verkostoissa

Suomi on tuoreella Tranparency International -järjestön kokoamalla listalla maailman vähiten korruptoituneista maista Uuden Seelannin jälkeen jaetulla toisella sijalla Tanskan kanssa. Maailmanlaajuiseen vertailuun tarkoitetut mittarit eivät kuitenkaan anna täydellistä kuvaa suomalaiseen yhteiskunta- ja talouselämään liittyvästä korruptiosta. Suomenkaan tilanne ei ole ongelmaton.

Transparency Internationalin suomalainen jäsenjärjestö Transparency Suomi on selvittänyt suomalaisen korruption ja hallinnon avoimuusongelmien erityispiirteitä Vaasan yliopistolta tilatussa Kansallisessa integriteettitutkimuksessa.

Korruptio mielletään Suomessa helposti vain virkamiesten ja poliitikkojen suorasukaiseksi lahjonnaksi, mikä jättää korruptiotutkinnan ulkopuolelle hyvä veli -verkostoissa iät ajat harrastetun vastavuoroisen selänpesun, jota kutsutaan sievistellen maan tavaksi.

Pienessä maassa politiikan ja talouden päätöksentekijöiden piirit ovat suppeat ja verkostoituminen on menestyksekkään toiminnan avain. Vaarana on, että näistä hyvä veli -verkostoista syntyy demokraattisen päätöksenteon mitätöiviä korruptiokerhoja, jossa asioista sovitaan yleisestä edusta piittaamatta.

Professori Ari Salmisen johdolla tehdyn Kansallisen integriteettitutkimuksen mukaan tuo perinteinen maan tapakin on murtumassa, ”sillä jääviyteen, esteellisyyteen ja intressiristiriitoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota”.

Puolustusministeri Wallinin jääviyskysymykset varuskuntien lakkautusasiassa, Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntokaupat työeläkeyhtiö Ilmariselle sekä Ilmarisen toimitusjohtajan Harri Sailaksen puheenjohtajuus Finnairin hallituksessa ovat tuoreita muistutuksia siitä, että hyvä veli -verkostojen roolia, intressiristiriitoja ja jääviyskysymyksiä suomalaisessa päätöksenteossa tulee edelleen selvittää.

Avoimuus on demokraattisen päätöksenteon edellytys.