Sauli Niinistön ylivoimaa

Kokoomuksen ehdokkaasta Sauli Niinistöstä tulee 1. maaliskuuta Suomen kahdestoista presidentti. Hän voitti 62,6 prosentin ääniosuudella Pekka Haaviston (vihr) vaalissa, joka ei herättänyt suuria intohimoja.

Toisen kierroksen äänestysprosentti jäi 69:ään. Äänestysprosentti on presidentinvaalien matalin sitten vuoden 1950, jolloin J. K. Paasikivi valittiin toiselle presidenttikaudelleen.

Niinistö on ollut presidenttipelin kestosuosikki siitä lähtien, kun hän kuusi vuotta sitten hävisi presidentinvaalit niukasti Tarja Haloselle. Erikoista on hänen suosionsa säilyminen tasaisen korkeana poliitikkoja nopeasti kuluttavassa ajassa.

Puoluekannan merkitystä ei pidä henkilövaalissa liioitella, mutta sitä ei voi jättää huomiottakaan. Kokoomus nousee nyt 56 vuoden tauon jälkeen presidenttipuolueeksi.

Uusin menestys on linjassa kokoomuksen viimeaikaisen vauhdin kanssa. Kokoomuksen nousun voidaan laskea alkaneen viime presidentinvaaleista, joissa Niinistö jo teki lähes virkaan riittäneen tuloksen.

Niinistö-ilmiö auttoi kokoomusta vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, joissa puolue nousi takaisin hallitukseen. Viime vuoden vaaleissa kokoomuksesta tuli suurin puolue, mikä poiki puheenjohtaja Jyrki Kataiselle pääministerin tehtävän.

Kun Niinistö 1. maaliskuuta muuttaa Mäntyniemeen, kokoomuksen edustaja on ensimmäisen kerran Suomen historiassa sekä presidenttinä että pääministerinä. Kokoomuslaisten Svinhufvudin ja Paasikiven presidenttikausilla (1931–37 ja 1946–56) kaikki pääministerit edustivat muita puolueita.

Tuskin kokoomuksen kaksoisisännyys Mäntyniemessä ja valtioneuvostossa Suomea sen kokoomuslaisemmaksi tekee kuin demaripresidenttien aikaan osuneet Kalevi Sorsan (sd) ja Paavo Lipposen (sd) pääministerikaudet tekivät siitä sosiaalidemokraattista. Niinistö korosti heti voittonsa selvittyä kansallisen yhteisymmärryksen arvoa.

Ehkä Niinistö ei kaikkien kannattajiensa ajattelussa mielly lainkaan puoluemieheksi, vaikka hän toimi kokoomuksen puheenjohtajana 1994–2001.

Pekka Haavisto teki kelpo kampanjan. Hän sai tuekseen moniaineksisen kansanliikkeen. Sen aktiivit jäävät miettimään, millaisissa yhteishyvän hankkeissa heitä nyt tarvitaan, kun Haavistoa ei saatu Linnaan.