Lähde ensimmäisestä lyönnistä!

Suomessa kuolee vuosittain parisenkymmentä naista parisuhdeväkivallan uhrina.

Mustasukkaisuus voi aluksi tuntua jopa hyvältä. Hälytyskellojen tulisi kuitenkin soida siinä vaiheessa, kun itsestä alkaa tuntua ahdistavalta.

Helsinkiläinen Salla, 25, eli väkivaltaisessa parisuhteessa nelisen vuotta. Tapailun alussa mies vaikutti hurmaavalta ja sanavalmiilta tapaukselta, jopa liian hyvältä ollakseen totta.

– Ei tosin kulunut kauaakaan, kun hän alkoi kontrolloida menemisiäni ja tekemisiäni. Mies myönsi olevansa ajoittain hyvinkin mustasukkainen ja näyttävänsä kielteiset tunteensa avoimesti. Tässä vaiheessa en vielä osannut huolestua sen enempää, pidin hänen mustasukkaisuuttaan jopa hieman imartelevana; tuo mies todella haluaa olla minun kanssani ja välittää oikeasti, Salla toteaa.

Tilanne paheni nopeasti naisen aloitettua opinnot. Mies syytti Sallaa huonoksi kumppaniksi, joka käy koulussa vain flirttaillakseen vieraille miehille. Yksi riidoista kärjistyi: Salla sai avokämmenestä kasvoihin.

– Yritin lähteä suhteesta. Perään tuli kuitenkin niin vilpittömän kuuloinen anteeksipyyntö, että päätin antaa hänelle uuden mahdollisuuden. Ajattelin, että ehkä hän on nyt ottanut opikseen ja on muuttunut mies. Olin aivan väärässä.

Seuraavan kerran tuli nyrkistä. Lyötyään Sallaa mies ajoi tämän keskelle metsätietä, otti tältä puhelimen pois ja kaasutti tiehensä.

– En vielä tuossakaan vaiheessa pystynyt puhumaan asiasta kenellekään. Taakka tuntui niin suurelta ja jopa pelkäsin läheisteni reaktiota. Syytin kaikesta tapahtuneesta miehen lisäksi itseäni.

Jatkuvaa vuoristorataa ja huorittelua

Salla yritti erota miehestä lukuisia kertoja. Hän myöntää olleen helpompaa jäädä samaan vanhaan helvettiin kuin yrittää lähteä ja eheytyä. Suhde oli ehtinyt turruttaa hänet kokonaisvaltaisesti.

– Pelkäsin ajatusta elämästä ilman häntä. Jossain vaiheessa olimme erossa lähes vuoden, mutta halusimme molemmat takaisin yhteen. Turpaani en enää tauon jälkeen saanut, mutta henkinen väkivalta ja alistaminen jatkuivat ennallaan. Sana huora menetti minun kirjassani merkityksensä, Salla kuvailee.

Miehellä oli myös tapana rikkoa Sallan omaisuutta.

– Kännyköitä ja vaikka mitä muuta. Hän teki kaikkensa, että tuntisin itseni heikoksi naisen hänen rinnallaan. Todellisuudessa kyseinen mies oli säälittävä ja heikolla itsetunnolla varustettu tyyppi, joka ilmeisesti sai egolleen pönkitystä alistamalla toista noin.


Lähde ensimmäisestä lyönnistä

– Kun vihdoin pääsin miehestä eroon neljä vuotta kestäneen suhteen jälkeen, katkaisin kaikki kontaktit häneen. Nyt toivon, että en olisi koskaan edes tavannut kyseistä ihmistä.

Sallan mukaan väkivaltainen mies ei muutu tuosta vaan. Anteeksipyynnöt ja anelut ovat usein pelkkää sanahelinää, merkityksetöntä puhetta.

– Niin valitettavaa kuin se onkin. Eihän rakkauteen kuulu toisen satuttaminen. Nyt en voi kuin jälkiviisaana todeta, että olisinpa lähtenyt heti ensimmäisen lyönnin jälkeen.

"Hyvin tyypillinen tarina"

Sallan tarina on raiskauskriisikeskus Tukinaisessa työskentelevän kehittämispäällikön Heli Heinjoen mukaan tyypillinen esimerkki väkivaltaisesta parisuhteesta. Alistava kumppani koukuttaa uhrinsa suhteeseen pikkuhiljaa.

– Kuten Salla kertoi, pieni mustasukkaisuus oli tuntunut jopa hyvältä ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä. Kyseessä on täysin luonnollinen reaktio, kun uhri haluaa tuntea itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi. Hälytyskellojen tulisi soida siinä vaiheessa, kun itsestä alkaa tuntua ahdistavalta.

Raja terveen ja sairaan mustasukkaisuuden välillä on usein kuin veteen piirretty viiva. Taustalla vaikuttaa usein myös voimakas häpeä.

– Kun parisuhde menee todella pahaan jamaan, uhri alkaa hävetä tilannetta ja ennen kaikkea sitä, että on mennyt mukaan toisen koukkuun. Siksi siitä on niin vaikeaa puhua kenellekään.

Älä jää yksin

Heinjoen mukaan uhrin kynnys hakea ammattiapua on monissa tapauksissa todella korkea. Siksi hän toivoo, että jokaisella naisella olisi edes yksi ystävä, jolle puhua luottamuksellisesti.

– Edes pieni tilanteen valottaminen jollekin ulkopuoliselle taholle toimii hyvänä ensiapuna. Mikäli ei pysty puhumaan ystävälle, voi yrittää keskustella esimerkiksi entuudestaan tutun lääkärin tai hoitajan kanssa. Suomessa on myös lukuisia auttavia puhelimia.

Lähteä tulisi heti ensimmäisen lyönnin jälkeen, sillä jatkossa niitä tulee lähes sataprosenttisen varmasti lisää.

– Osa maailman ihmisistä on yksinkertaisesti paskoja, eikä uhri saa syyttää tapahtuneesta itseään.

Väkivaltaisen suhteen jälkeen tulee antaa itselleen aikaa toipua ja eheytyä. Uuteen suhteeseen ei kannata rynnätä ,vaan käydä rauhassa tapahtunutta läpi.

– Ja mielellään avun kanssa. Jatkossa osaa paremmin tunnistaa samankaltaisia viestejä antavat henkilöt ja välttää niitä. Luottamus toiseen ihmiseen rakentuu ajan myötä uudelleen. Hitaasti, mutta varmasti, Heinjoki toteaa.

Täältä saat apua:

-    Raiskauskriisikeskus Tukinainen
-    Naisten Linja (maksuton tukipuhelin 0800-02400)
-    Ensi- ja turvakotien liitto

Lähde: Rakkaudeksi.fi