Valikko

Kiina demokratisoituu väistämättä

Viisitoista vuotta sitten Fang Hong osoitti mieltään Taivaallisen rauhan aukiolla. Pari vuotta sitten hän johti Pekingissä Kiinan suosituinta TV-showta, jossa viranomaisten suvaitsevaisuuden rajoja testattiin viikoittain. Tänään hän johtaa Shanghain suurinta televisiokanavaa Dragon-TV:tä, ja hänen kuvallaan varustetut mainokset komeilevat kaupungin pilvenpiirtäjien seinillä.

Hu Shuli kuuluu samaan sukupolveen. Toimittaja, jota The Economist -lehti kutsuu "Kiinan vaarallisimmaksi naiseksi", siirtyi ensimmäisestä työpaikastaan puoluelehdessä toimittamaan Caijing-talouslehteä, jossa julkaistaan niin liikemiesten kuin viranomaistenkin lahjonnasta kertovia paljastusjuttuja.

Olisi kuitenkin virhe tulkita nämä lehdistönvapauden aatetta ajavat kokeilut merkiksi siitä, että Kiinassa ollaan lähestymässä demo-kratiaa. Kommunistinen puolue antaa Caijingin paljastaa lahjontatapauksia siksi, että tämä auttaa sitä pysäyttämään kiinalaisen yhteiskunnan vakavimman sairauden. "Tärkein kansalaisoikeus on köyhyydestä pääseminen", toteaa Long Yongtu, yksi Kiinan WTO-neuvottelijoista. "Viidessätoista vuodessa autoimme 200 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä; nyt 700 miljoonalla kiinalaisella on käytössään sähkö, joka vielä 15 vuotta sitten oli tuntematonta ylellisyyttä. Siksi keskeisin päämäärämme on kasvu: kaikki muu on suoraan sanoen vähemmän tärkeää."

Kasvu ei kuitenkaan tarkoita pelkästään ihmisten kiskomista pois köyhyydestä. Kaksikymmentä vuotta sitten kiinalainen yhteiskunta oli jopa ruotsalaista yhteiskuntaa tasa-arvoisempi. Nykyään kaupunkien ja maaseudun sekä läntisten ja Tyynen Meren alueen maakuntien välillä vallitsee syvä eriarvoisuus. Itse asiassa nyky-Kiinan tulonjako muistuttaa pikemminkin Brasiliaa kuin Ruotsia.

Eriarvoisuuden kasvu merkitsee kuitenkin myös mahdollisuuksien kasvamista: Kiinassa on vielä nykyäänkin erittäin vaikea rikastua. Enää se ei kuitenkaan ole mahdotonta – piipahdus mihin tahansa Shanghain keskustan pubeista riittää osoittamaan asian. Korruptio on edelleen Kiinan keskeisin sosiaalinen ongelma, jota puolue ei ole kyennyt kitkemään pois Caijingin paljastuksista ja kuolemanrangaistuksesta huolimatta.

Voiko Kiina todellakin tulla toimeen ilman demokratiaa? Muutama vuosi sitten toimittajana Foreign Affairs -lehdessä tuolloin työskennellyt Fareed Zakaria kyseenalaisti demokratian, jos se määritellään pelkästään mahdollisuudeksi valita poliittiset johtajat vapaissa vaaleissa. Zakaria korosti, että ”maailma on täynnä demokratioita, jotka rikkovat jatkuvasti ihmisoikeuksia”. Vaaleista ei juuri ole iloa, jos demokraattisesti valitut hallitukset rajoittavat lehdistönvapautta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta."

"Shanghaissa vallitsee varmasti suurempi vapaus kuin Moskovassa", toteaa eräs Tsinghuan yliopistossa Pekingissä työskentelevä professori myötäillen näin Zakarian ajatuksia. Hän on epäilemättä oikeassa. Tosin Intia on elävä esimerkki siitä, että joskus vaalit ovat iskukykyinen ja tehokas väline maan vinoutuneen kehityksen korjaamiseksi. Intian talous kasvaa lähes yhtä nopeasti kuin Kiinan, ja eriarvoisuus ja korruptio lisääntyvät siellä samaa tahtia. Intian äänestäjät ovat kuitenkin kääntyneet tällaista mallia vastaan. Tämän seurauksena maan talouskasvu todennäköisesti hidastuu.

On vaikea sanoa, onko äänestäjien mielenmuutoksesta haittaa vai hyötyä. Lyhyellä aikavälillä käänne on todennäköisesti haitallinen, mutta kuka tietää, miten asiat kehittyvät pidemmän ajan kuluessa? Kiinassa ”Olemmeko synnyttämässä liikaa eriarvoisuutta?” -tyyppisten kysymysten esittäminen ei kuitenkaan ole edes mahdollista. Lopputulos on, että aina jonkin ongelman karatessa käsistä, suunnanmuutos tapahtuu liian myöhään ja se on luonteeltaan dramaattinen. Tämän takia Kiina ei voi lykätä kysymystä demokratiaan siirtymisestä.

Demokratia ei ole pelkästään mekanismi, jonka avulla voidaan ehkäistä strategisia virheitä. On olemassa myös huomattavasti maallisempi selitys sille, miksi monet jopa puolueen sisällä ajattelevat, että demokratiaan siirtyminen on käynyt väistämättömäksi: puolue on yksinkertaisesti menettämässä otettaan maasta.

Deng Xiaoping oli viimeinen Kiinan johtajista, joka kiistattomalla arvovallallaan kykeni yksin päättämään maan yhteiskuntapolitiikasta. Nykyään puolueen politbyrooseen kuuluu yli 20 jäsentä ja jokainen päätös on tehtävä yksimielisesti. Tärkeämmät päätökset vaativat vielä laajempaa, noin 3 000 hengen yksimielistä tukea. Esimerkiksi juuri nyt puolueen pääasiallisena työnä on luonnostella asiakirjoja, jotka hyväksytään seuraavassa, syksylle 2007 ajoittuvassa puoluekokouksessa.

Talouden ja puolueen eritahtisuus merkitsee, että maa pyörii yhä enemmän omin avuin. Tilanne muistuttaa menneisyyttä, jolloin dynastian heiketessä maakunnat alkoivat tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Jopa talouden vauhdin hidastaminen on vaikeaa: koska maalta puuttuu tehokas rahoitusjärjestelmä, pankkien on valvottava suoraan luottojen kasvua. Kiinan suurimman pankin, China Construction Bankin Guangzhoun konttorin johtaja neuvottelee kuitenkin oman maakuntansa puoluejohtajan kanssa, ennen kuin ryhtyy toteuttamaan pankin pääkonttorista Pekingistä saamiaan ohjeita.

Näiden vaikeuksien valossa jotkut puolueen sisällä myöntävät, että tilanteesta on vain yksi tie ulos: jonkun on ryhdyttävä johtamaan asioita, valittiinpa kyseinen henkilö miten hyvänsä, vaikkapa sitten äänestämällä, kunhan tehokas päätöksentekoprosessi saadaan palautettua.

Kiinan siirtyminen demokratiaan saattaa siten olla lähempänä kuin kukaan osaa edes aavistaa. Mutta jos maa demokratisoituu, tämä ei ole tulosta kylissä ja kaupungeissa toteutetuista ruohonjuuritason demokratiakokeiluista; pikemminkin kyseessä on eliittien johtama prosessi, joka toimeenpannaan visusti hallituksen valvonnassa. Vain tällä edellytyksellä kansan vapautusarmeija ja sen kaikkivoipa keskussotilaskomitea voivat Kiinan demokratisoimisen hyväksyä.

Francesco Giavazzi on kansantaloustieteen professori Bocconin yliopistossa Milanossa.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Kyösti Kakkonen Karjalaisessa: Työntekijät nousevat pian kapinaan ay-liikettä vastaan

    2. 2

      WSJ: IBM:n Romettystä tulee Trumpin neuvonantaja

    3. 3

      Stark sulkee kuusi myymälää – irtisanoo jopa 160

    4. 4

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    5. 5

      Tuloerojen kuilu: Rikkaimmat +70 % – köyhimmät +30 %

    6. 6

      Sähköinen postilaatikko kerää kritiikkiä: ”Pitää olla mahdollisuus asioida miten parhaiten sopii”

    7. 7

      Autojen ominaisuudesta tuli ongelma – piti säästää energiaa, voikin aiheuttaa kolareita

    8. 8

      Paperiosakkeet hukassa? Sampo antoi lisäaikaa

    9. 9

      Tärkeän lääkkeen hinta 23-kertaistui – yhtiölle sakot nimikikkailusta

    10. 10

      Barnier: Brexit-neuvotteluille aikaa vain 18 kuukautta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    2. 2

      Kyösti Kakkonen Karjalaisessa: Työntekijät nousevat pian kapinaan ay-liikettä vastaan

    3. 3

      Stark sulkee kuusi myymälää – irtisanoo jopa 160

    4. 4

      Yle: Kodin1-nimen ostaja selvisi – aikoo kilpailla hinnoilla

    5. 5

      Autojen ominaisuudesta tuli ongelma – piti säästää energiaa, voikin aiheuttaa kolareita

    6. 6

      Tärkeän lääkkeen hinta 23-kertaistui – yhtiölle sakot nimikikkailusta

    7. 7

      Jättikauppa: Konecranes myy nosturiyhtiön

    8. 8

      Tuloerojen kuilu: Rikkaimmat +70 % – köyhimmät +30 %

    9. 9

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    10. 10

      Nobel-voittaja Holmström: Luulen, että jatkossa olen varovaisempi lausunnoissani

    11. Näytä lisää
    1. 1

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    2. 2

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    3. 3

      Keskiansio 160 000 euroa vuodessa – tämä ammattiryhmä vaatii lakoilla lisää

    4. 4

      Alkon kilpailutus hämmentää: 100-vuotiaan Suomen juhlalikööriksi virolainen Vana Tallinn

    5. 5

      Suomalaiset saavat liikaa palkkaa? ”Perheen elo muuttuu selviytymistaisteluksi”

    6. 6

      20-vuotiaita autoja huristelee Suomen teillä paljon – tiedätkö, onko yleisin malli Golf, Astra vai Corolla?

    7. 7

      Suomen ilmasto on myrkkyä autoille – arvaatko, mikä lämpötila on pahin?

    8. 8

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    9. 9

      Suomalaiset myivät tätä juuri joukolla – nyt suositellaan ostamaan

    10. 10

      Terrafame-johtaja Ratia toimii myös yhtiön konsulttina – satojen tuhansien palkkiot

    11. Näytä lisää