Valikko

Yhdysvaltain tulevasosiaalidemokratia?

Lähes kaikki maailman kehittyneet maat pitävät itseään sosiaalidemokratioina ja myös ovat sellaisia. Tällä tarkoitetaan sekatalouksia, joissa erittäin laajapohjaiset hallitukset hoitavat suurta joukkoa hyvinvointi- ja sosiaaliturvatehtäviä ja siirtävät huomattavia osia varallisuudesta ja hyödykkeiden jakelusta pois markkinoilta.

Yhdysvallat on sen sijaan jotakin muuta – vai onko? Mitä hyvänsä Pohjois-Amerikka onkin menneisyydessä ollut, tulevaisuudessa sen on päätettävä, haluaako se olla sosiaalidemokratia ja millaisessa mitassa.

Ennen muinoin Amerikassa vallitsi ainakin myyttisissä mielikuvissa aika, jolloin sosiaalinen liikkuvuus alaspäin oli äärimmäisen vähäistä. Päinvastoin, ennen sisällissotaa henkilö saattoi aloittaa uransa hakkaamalla aidaspuita, livistää Länteen, niittää menestystä rajalla ja päätyä presidentiksi – ainakin, jos hänen nimensä oli Abraham Lincoln. Toista maailmansotaa seuranneen sukupolven jäsenet saattoivat puolestaan turvata itselleen työpaikan ammatillisesti järjestäytyneen teollisuustyön piiristä tai kiivetä toimihenkilöbyrokratian huipulle, mikä merkitsi varmaa työpaikkaa, suhteellisen korkeaa palkkaa ja pitkää, vakaata uraputkea.

Tämä tarina on aina ollut puoliksi myytti. Länteen lähteminen oli kallista. Preeriavankkurit eivät olleet halpoja. Jopa toista maailmansotaa seuranneessa sukupolvessa vain harvat amerikkalaiset – jotka kuuluivat pääosin valkoiseen, miespuoliseen vähemmistöön – löysivät hyväpalkkaisen, pysyvän työpaikan ammatillisesti järjestäytyneistä, pääomavaltaisista teollisuusyrityksistä, kuten General Motors, General Electric tai AT&T.

Toisaalta tämä tarina on ollut myös puolittain tosi, eritoten toista maailmansotaa seuranneina vuosina. Koulutuksesta tai perhetaustasta suureksi osaksi riippumatta ne amerikkalaiset, jotka arvostivat pysyvyyttä ja turvallisuutta, saattoivat päästä niihin käsiksi sellaisissa työpaikoissa, joissa oli "tulevaisuutta". Vähemmän onnekkaidenkin kohdalla taloudelliset riskit olivat yleensä suhteellisen matalat: 1960-luvulla naimisissa olleiden miesten keskimääräinen työttömyysaste oli 2,7 prosenttia, ja uuden työpaikan löytäminen oli kohtuullisen helppoa. Juuri tällä ajanjaksolla – karkeasti ottaen vuosina 1948–1973 – sosiologit havaitsivat, että amerikkalaisten enemmistö oli alkanut määritellä itsensä työväenluokan sijaan keskiluokkaan kuuluvaksi.

Amerikkalaisten kollektiivisessa muistissa toista maailmansotaa seurannut aikakausi säilyy eräänlaisena vertauspisteenä, mutta se oli varsin todennäköisesti poikkeus. Ensimmäisinä sodanjälkeisinä vuosikymmeninä ulkomainen kilpailu ei aiheuttanut juuri minkäänlaisia paineita taloudelle, koska Yhdysvaltain markkinat olivat varsin etäällä sodan tuhoista. Samanaikaisesti sota jätti jäljelle valtaisan patoutuneen kysynnän, joka kohdistui massatuotteisiin: autoihin, pesukoneisiin, jääkaappeihin, ruohonleikkureihin, televisioihin ja niin edelleen.

Hallituksen politiikan lähtökohtana oli noihin aikoihin pysyvä sotilaallisten menojen ohjelma sekä kehitys- ja tutkimustoiminta; tämän jälkeen oli vuorossa valtava julkisten töiden ohjelma ja lähiörakentaminen, jota pönkitettiin liittovaltion tienrakennusohjelmalla sekä liittovaltion asuntohallituksen tukemilla kodinomistuslainoilla. New Dealista alkunsa saaneet ja toisen maailmansodan aikana kehittyneet sääntelyinstituutiot ja käyttäytymisnormit astuivat voimaan täysimittaisina. Tämä tarkoitti sosiaaliturvaa, järjestäytyneitä työmarkkinasuhteita ja markkinoiden sääntelyä.

Toisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa useat tekijät saivat aikaan, että maa pääsi nauttimaan monista sosiaalidemokratian eduista ilman sen kustannuksia. Tällaisia tekijöitä olivat suotuisat makrotaloudelliset olosuhteet, ulkomaisen kilpailun puuttuminen, hallituksen tarjoama tuki- ja sääntelyjärjestelmä sekä laajamittaiset yksityiset järjestelyt turvaamassa asioita, jotka Euroopassa olisivat kuuluneet julkisen sosiaalivakuutuksen piiriin. Talous ei horjunut avokätisten sosiaalietujen tai korkean verotaakan alla. Amerikkalaisten – ainakaan valkoisten miespuolisten amerikkalaisten – ei tarvinnut tehdä kompromissia turvallisuuden ja suotuisien tilaisuuksien välillä, sillä Yhdysvallat tarjosi molempien edut. Järjestynyt hyvinvointikapitalismi korvasi sen, mikä Euroopassa tunnettiin valtiollisesti hoidettuna sosiaalidemokratiana.

Amerikka oli siis erikoislaatuinen paikka. Siellä saattoi saada kaiken eli yhdistää toisiinsa turvallisuuden, otolliset tilaisuudet ja yrittäjyyden. Tämä näytti asioiden luonnolliselta järjestykseltä. Siksi valtion rahoittamalle sosiaalidemokratialle ei juuri ollut tilausta: miksi nähdä moinen vaiva? Mitä lisäetua tällaisesta järjestelmästä olisi saatu?

Nyt tilanne on varsin erilainen. Tyypillinen amerikkalainen työnantaja ei enää ole General Motors, vaan WalMart. Yksityisyritykset tarjoavat työntekijöilleen yhä vähemmän etuusperusteisia eläkkeitä, sairausvakuutuksia tai muitakaan vakuutuksia elämän taloudellisten riskien varalta.

Jyrkästi lisääntyvät tuloerot ovat korottaneet taloudellisen pelin panoksia. Jos hallitus ei pysty pitämään edes omia raha-asioitaan tasapainossa, sen ei voida myöskään luottavaisin mielin olettaa huolehtivan makrotaloudellisesta vakaudesta.

Itse asiassa Yhdysvaltain keskuspankin entinen johtaja Paul Volcker pitää Yhdysvaltoja makrotalouden tasolla niin haavoittuvana, että maalla on 75 prosentin mahdollisuus ajautua täysimittaiseen dollarikriisiin lähivuosien aikana.

Tulevan sukupolven aikana monet amerikkalaiset joutuvat kokemaan valtaisan pudotuksen sosiaalisella asteikolla. Alaspäin suuntautuvan liikkuvuuden synnyttämät poliittiset taistelut määräävät, läheneekö Yhdysvallat kehittyneiden maiden sosiaalidemokraattista normia vai löytääkö se jonkin tavan hyväksyä ja perustella oma asemansa korkeiden taloudellisten riskien ja suurten tulo- ja varallisuuserojen maana.

J. Bradford DeLong on kansantaloustieteen professori Kalifornian yliopistossa Berkeleyssa ja Yhdysvaltain entinen apulaisvaltiovarainministeri.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Katso, mitä tapahtui asuntolainan hinnalle – ”Pankin vaihtajia on liikkeellä”

    2. 2

      Kyösti Kakkonen Karjalaisessa: Työntekijät nousevat pian kapinaan ay-liikettä vastaan

    3. 3

      Stark sulkee kuusi myymälää – irtisanoo jopa 160

    4. 4

      Autojen ominaisuudesta tuli ongelma – piti säästää energiaa, voikin aiheuttaa kolareita

    5. 5

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    6. 6

      WSJ: IBM:n Romettystä tulee Trumpin neuvonantaja

    7. 7

      Sähköinen postilaatikko kerää kritiikkiä: ”Pitää olla mahdollisuus asioida miten parhaiten sopii”

    8. 8

      Asuntolainoihin ajetaan uutta rajoitusta – tienaisitko tarpeeksi?

    9. 9

      Paperiosakkeet hukassa? Sampo antoi lisäaikaa

    10. 10

      Tuloerojen kuilu: Rikkaimmat +70 % – köyhimmät +30 %

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    2. 2

      Kyösti Kakkonen Karjalaisessa: Työntekijät nousevat pian kapinaan ay-liikettä vastaan

    3. 3

      Stark sulkee kuusi myymälää – irtisanoo jopa 160

    4. 4

      Yle: Kodin1-nimen ostaja selvisi – aikoo kilpailla hinnoilla

    5. 5

      Autojen ominaisuudesta tuli ongelma – piti säästää energiaa, voikin aiheuttaa kolareita

    6. 6

      Tärkeän lääkkeen hinta 23-kertaistui – yhtiölle sakot nimikikkailusta

    7. 7

      Jättikauppa: Konecranes myy nosturiyhtiön

    8. 8

      Tuloerojen kuilu: Rikkaimmat +70 % – köyhimmät +30 %

    9. 9

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    10. 10

      Nobel-voittaja Holmström: Luulen, että jatkossa olen varovaisempi lausunnoissani

    11. Näytä lisää
    1. 1

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    2. 2

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    3. 3

      Keskiansio 160 000 euroa vuodessa – tämä ammattiryhmä vaatii lakoilla lisää

    4. 4

      Alkon kilpailutus hämmentää: 100-vuotiaan Suomen juhlalikööriksi virolainen Vana Tallinn

    5. 5

      Suomalaiset saavat liikaa palkkaa? ”Perheen elo muuttuu selviytymistaisteluksi”

    6. 6

      20-vuotiaita autoja huristelee Suomen teillä paljon – tiedätkö, onko yleisin malli Golf, Astra vai Corolla?

    7. 7

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    8. 8

      Suomen ilmasto on myrkkyä autoille – arvaatko, mikä lämpötila on pahin?

    9. 9

      Suomalaiset myivät tätä juuri joukolla – nyt suositellaan ostamaan

    10. 10

      Terrafame-johtaja Ratia toimii myös yhtiön konsulttina – satojen tuhansien palkkiot

    11. Näytä lisää