Valikko

Marxin pitkä varjo

Kolumni
Puolitoista vuosisataa sitten Karl Marx ennusti sekä synkkänä että innokkaana, että kehittymässä ollut nykyaikainen kapitalismi ei pystyisi tuottamaan hyväksyttävää tulonjakoa.
Marx arvioi, että varallisuus kasvaisi, mutta se hyödyttäisi vain harvoja: työnhakijoiden ylös nostettujen käsien metsä kasvaa yhä tiheämmäksi samalla, kun kädet kutistuvat yhä ohuemmiksi. Tämä epäoikeudenmukaisuus synnyttäisi kapinaa ja vallankumouksen, mikä tuottaisi uuden, entistä paremman, reilumman, rikkaamman ja tasa-arvoisemman järjestelmän.

Aina Marxin ennustuksesta lähtien valtavirran taloustieteilijät ovat ansainneet elantonsa selittämällä kärsivällisesti, miksi Marx oli väärässä. Luonnollisesti teollisen vallankumouksen aiheuttama sokki liittyi ja liittyy edelleen nopeasti kasvavaan epätasa-arvoon, kun aggressiivisuudelle ja yritystoiminnalle avataan uusia mahdollisuuksia, ja kun harvojen avainosaajien markkinahinnat nousevat taivaisiin.

Tämä kaikki oli kuitenkin – tai sen piti olla – väliaikaista.

Teknologisesti paikallaan polkeva maatalousyhteiskunta on väistämättä erittäin epätasa-arvoinen: talonpoikien maksamista maavuokrista voittonsa tekevä yläluokka kurjistaa voimalla ja petoksella talonpoikien elintasoa henkiinjäämisrajalle. Maasta maksetut korkeat vuokrat lisäävät maanomistajien mahdollisuuksia kurjistaa talonpoikia ja kasvattaa ylijäämää. Samalla yläluokan varallisuus ja valta kasvavat entisestään – maatahan ei voi valmistaa lisää.

Valtavirran taloustieteilijät väittivät, että teknisesti edistynyt teollisuusyhteiskunta olisi erilainen. Varallisuutta luovat ja kalliit avainresurssit eivät ensinnäkään ole maan tapaan kiinteitä vaan muuttuvia: niin työntekijöiden kuin insinöörienkin taidot sekä yrittäjien energia ja kokemukset ovat koneiden ja rakennusten tapaan resursseja, jotka voidaan moninkertaistaa.

Tämän seurauksena niukkojen resurssien korkeat hinnat eivät johda poliittisiin nolla- tai miinussummapeleihin vaan positiiviseen kasvuun, jossa voidaan kouluttaa yhä uusia työntekijöitä ja insinöörejä, kasvattaa lisää yrittäjiä ja liikkeenjohtajia sekä investoida uusiin koneisiin ja rakennuksiin.

Valtavirran ekonomistit väittivät toiseksi, että demokraattinen politiikka tasapainottaa markkinoiden toimintaa. Valtio kouluttaa ja investoi: palkankorotuspaineet hellittävät, kun koulutettujen työntekijöiden määrä kasvaa. Samaan tapaan fyysisten tuotannontekijöiden tuottoprosentit maltillistuvat. Valtio myös verottaa varakkaita ja jakaa taloudellisen toiminnan hedelmiä vähemmän onnekkaille. Taloustieteilijä Simon Kuznets ennusti, että teollistuminen johtaa ensin epätasa-arvon jyrkkään nousuun ja sitten alentumiseen sosiaalidemokraattiselle tasolle.

Usko “Kuznetsin käyrään” on kuitenkin viime vuosina karissut. Sosiaalidemokraattiset valtiot ovat joutuneet puolustuskannalle niitä vastaan, joiden mielestä rikkauksien tasaaminen rokottaa liikaa talouskasvua. Ne eivät ole myöskään onnistuneet vakuuttamaan äänestäjiä siitä, että korkeakoulutusta olisi jälleen laajennettava voimakkaasti.

Yksityisen tarjonnan puolella korkeat tuotot eivät ole houkutelleet lisää sijoituksia ihmisiin. Vaikka Yhdysvalloissa pitkälle koulutetut voivat nykyisin tienata kaksi kertaa enemmän kuin vähemmän koulutetut, nykysukupolven valkoihoiset yhdysvaltalaiset eivät välttämättä saa yhtään enempään koulutusta kuin heitä edeltänyt sukupolvi. Tulojen kärkipään alati kasvaneet tienestit eivät myöskään ole synnyttäneet niin paljon uutta yritteliäisyyttä, että tulokärki olisi alkanut tasoittua.

Kaikesta tästä on ollut seurauksensa meille, jotka uskoimme markkinavoimien ja sosiaalidemokraattisten hallitusten todistavan Marxin olleen väärässä tulonjaosta. Meidän uskomme on horjunut, ja me olemme ryhtyneet etsimään uusia ja erilaisia välineitä talouden hallintaan.

Yhä useammin yhteiskunnan tukipylväät ovat alkaneet kuulostaa kipakoilta kriitikoilta. Otetaan esimerkiksi Martin Wolf, brittiläisen The Financial Times -lehden kolumnisti. Wolf tuomitsi äskettäin maailman suurimmat pankit alaksi, jolla on ilmiömäinen ”kyky yksityistää voitot ja sosialisoida tappiot”. Wolfin mukaan pankit ovat omahyväisen vihaisia, jos viranomaiset eivät heti riennä avuksi niiden joutuessa itseaiheutettuun pulaan.

”Suurten rahoituslaitosten luomat eturistiriidat ovat paljon vaikeampia hallita kuin millään muulla teollisuudenalalla”, Wolf kirjoitti.

Wolf ilmoitti pelkäävänsä, että “rahoitusjärjestelmien hauraus yhdistettynä valtaviin palkkioihin, joita se tuottaa sisäpiiriläisille saattaa tuhota jotakin, joka on vielä tärkeämpää – markkinatalouden poliittisen oikeutuksen”.

Wolf ehdottaa ratkaisuksi, että pankkiirit saavat palkkansa kymmenen vuoden aikana maksettavissa erissä sen jälkeen, kun he ovat tehneet työnsä. Tällä tavalla osakkeenomistajat ja sijoittajat voisivat arvioida kunnolla, olivatko pankkiirien tekemät päätökset järkeviä pitkässä juoksussa eivätkä vain hetken huumassa tehtyjä.

Wolfin ratkaisu ei kuitenkaan riitä, koska ongelma ei rajoitu pelkkään rahoitusalaan. Ongelma on se, että markkinakilpailu ei ole ylipäätään pystynyt synnyttämään sellaista vaihtoehtoista tarjontaa, jolla nykysukupolven merkantilistiprinssien rikastumisvaatimuksilta olisi vedetty pohja pois.


J. Bradford DeLong on Yhdyvaltain entinen apulaisvaltiovarainministeri. Hän toimii taloustieteen professorina Kalifornian yliopistossa (Berkeley).

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    2. 2

      20-vuotiaita autoja huristelee Suomen teillä paljon – tiedätkö, onko yleisin malli Golf, Astra vai Corolla?

    3. 3

      Keskiansio 160 000 euroa vuodessa – tämä ammattiryhmä vaatii lakoilla lisää

    4. 4

      Raju luku lapsilisien leikkauksista – ”Lisäävät pienituloisuutta”

    5. 5

      Leikkaukset iskivät lapsilisään – mitä menetetyllä summalla saisi?

    6. 6

      Kodin1-tavaratalon sivuille ilmestyi viesti: ”Pian täällä taas...”

    7. 7

      Näkökulma: Kapina jatkuu – Brexit ja Trump olivat vasta alkua

    8. 8

      Alkon kilpailutus hämmentää: 100-vuotiaan Suomen juhlalikööriksi virolainen Vana Tallinn

    9. 9

      Koeaika on pian yhä pidempi – ”Pitäisi sanoa selkeästi, mikä meni pieleen”

    10. 10

      Taliseteli aiheutti kohun Britanniassa – keskuspankki ”suhtautuu huoleen erittäin vakavasti”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    2. 2

      Keskiansio 160 000 euroa vuodessa – tämä ammattiryhmä vaatii lakoilla lisää

    3. 3

      Alkon kilpailutus hämmentää: 100-vuotiaan Suomen juhlalikööriksi virolainen Vana Tallinn

    4. 4

      Leikkaukset iskivät lapsilisään – mitä menetetyllä summalla saisi?

    5. 5

      Raju luku lapsilisien leikkauksista – ”Lisäävät pienituloisuutta”

    6. 6

      Kodin1-tavaratalon sivuille ilmestyi viesti: ”Pian täällä taas...”

    7. 7

      Koeaika on pian yhä pidempi – ”Pitäisi sanoa selkeästi, mikä meni pieleen”

    8. 8

      Kemijärven sillan ja Turun sairaalan betoniongelman syy selvisi: liikaa ilmaa

    9. 9

      Taliseteli aiheutti kohun Britanniassa – keskuspankki ”suhtautuu huoleen erittäin vakavasti”

    10. 10

      Kiinassa rakennetaan aidon kokoinen Titanic-kopio

    11. Näytä lisää
    1. 1

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    2. 2

      Kelan pääjohtaja SK:lle ”Miksi ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta?

    3. 3

      Vakava varoitus Suomelle: ”Nämä kotitaloudet erityisen haavoittuvia”

    4. 4

      Nyt se on lopullista: koeaika menee uusiksi

    5. 5

      Katso, kuulutko velkaisten riskiryhmään – tämä raja ei saisi ylittyä

    6. 6

      Ville, 33, kasvatti menestyvän bisneksen Kiinaan – kuukaudessa 8 000 pakettia elektroniikkaa Suomeen

    7. 7

      Keskiansio 160 000 euroa vuodessa – tämä ammattiryhmä vaatii lakoilla lisää

    8. 8

      Suomalaiset saavat liikaa palkkaa? ”Perheen elo muuttuu selviytymistaisteluksi”

    9. 9

      Alkon kilpailutus hämmentää: 100-vuotiaan Suomen juhlalikööriksi virolainen Vana Tallinn

    10. 10

      Kevytmaito, kahvi, meetwursti, konetiskiaine... Näin paljon arkisten tuotteiden hinnat nousivat 10 vuodessa

    11. Näytä lisää