Ulkomaiset tutkijat: Suomen eläkejärjestelmä pelaa – uudistuksia maltilla

Koska eläkejärjestelmä ei ole kriisissä, sitä pitäisi uudistaa hätäilemättä ja varmistaa uudistuksille laaja yhteiskunnallinen tuki, katsovat professorit Nicholas Barr ja Keith Ambachtsheer selvityksessään.

Uudistuksia tarvitaan silti ennen pitkää kestävälle rahoitukselle. Eläkkeelle siirtymistä olisi tutkijoiden mukaan myöhennettävä. Selvityksen mukaan nykyiset kannustimet eivät riitä.

Barrin ehdotuksessa jokaiselle ikäluokalle määriteltäisiin alin mahdollinen eläkkeeseen oikeuttava ikä. Eläkkeestä voisi saada maksuun 25, 50 tai 75 prosenttia, ja myöhemmäksi jätetty osuus karttuisi edelleen työansioiden perusteella.

Jotta joustava työssäkäynti olisi mahdollista, pitäisi katsoa, etteivät kustannukset ole esteenä osa-aikaisen työntekijän palkkaamiselle ja että työlainsäädäntö sallii työntekijälle osa-aikaisuuden tämän sitä halutessa.

Eläkemaksut ovat Suomessa jo nyt kansainvälisesti katsoen korkeat, joten niitä ei voida enää nostaa kovin paljon.

Palkkiot alentavat
sijoitustuottoja

Sijoitustoiminnan kulut ovat vertailuryhmän keskitasoa. Eläkevaroille pitäisi saada parempia tuottoja. Kuluja alentaa suomalaisten yhtiöiden tapa hoitaa sijoitukset suurelta osin itse, mutta toisaalta niitä kasvattavat ulkoisista palveluista maksetut vertailuryhmää korkeammat palkkiot.

Nykyisin eläkemaksutulosta menee eläkkeiden maksamiseen noin 75 prosenttia, ja 25 prosenttia rahastoidaan tuleviin eläkkeisiin. Ambachtsheer nostaisi rahastointiastetta nykyisestä.

Suomessa ongelmana on yksinäisten eläkeläisten huomattavan korkea köyhyysriski verrattuna eläkeläispariskuntiin.

Vahvuuksia on useita: työntekijä- ja työnantajapuolen yhteinen päätöksenteko ja pakkosäästönä karttuva eläke riittävä eläke suurimmalle osalle vakuutetuista. Lisäksi järjestelmä ei estä työvoiman liikkuvuutta, koska julkisten ja yksityisten eläkejärjestelmien edut ovat samat.