Pörssiuutiset

Valikko

Pörssiuutiset

Näin alkaa euron loppu

Pelko euromaiden rahaliiton ja itse euron ainakin osittaisesta hajoamisesta on yltynyt kovimmilleen sitten toissakeväisen Kreikka-paniikin. Euron kriisi on totinen tosiasia – vaikka siitä ei näy pienintäkään vihjettä esimerkiksi euron ja dollarin välisessä valuuttakurssissa. Ensi merkit euron lopusta – tai lopun alusta – näkyvät aivan muualla kuin valuuttamarkkinoilla.


Kukaan ei voi varmuudella tietää, millä hetkellä ja miten ylivelkaisten eurovaltioiden rahoituskriisi muuttuu koko rahaliiton ja euron henkiinjäämistaisteluksi – eli milloin ja miten eurokriisi muuttuu euron kriisiksi.

Sitäkään ei kukaan tiedä varmuudella, onko tämä kohtalokas käänne jo tapahtunut.

Viime viikkojen markkinatapahtumat vihjaavat, että nykymuotoisen euron loppu on jo saattanut alkaa.

Tämä on mahdollista siitä huolimatta, että valuuttamarkkinoilla euro on ennemmin yli- kuin aliarvostettu suhteessa esimerkiksi maailman reservivaluuttaan Yhdysvaltain dollariin.

Eikö euron olisi pitänyt jo romahtaa valuuttamarkkinoilla, jos pelko hajoamisesta olisi muuta kuin huru-ukkojen ja kerettiläisten veneenkeikuttajien hourailua?

Ei suinkaan – pelko euron kohtalosta alkaa ensin näkyä aivan muualla kuin valuuttamarkkinoilla. Etenkään se ei näy euron ja dollarin välisissä kurssiliikkeissä.

Sen sijaan ainakin ensi merkit euron repeilystä näkyvät todennäköisesti niillä samoilla markkinoilla, jotka ovat "pelkän" velkakriisin takia jo valmiiksi sekaisin.

Mitä tapahtuu valuutoille
ja mitä tapahtuu koroille?


Euron loppu – tai ainakin spekulointi euron lopusta – alkaa siitä, että riittävän suuri osa rahoitusmarkkinoiden osapuolista menettää luottamuksensa rahaliiton ja euron tulevaisuuteen, tekee oikeiksi uskomansa johtopäätökset ja ryhtyy tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin.

Todennäköisesti toimet olisivat pääosin samansuuntaisia siitä riippumatta, mikä kolmesta päävaihtoehdosta olisi euron hajoamista veikkaavien mielestä todennäköisin:

– Heikoimpien maiden lähtö (Kreikka, Portugali, Irlanti, Espanja, Italia...),

– Vahvimpien maiden lähtö (Saksa, Hollanti, Itävalta, Suomi...), vai

– kaikkien euromaiden paluu takaisin kansallisiin valuuttoihin.

Onpa veikkaus mikä tahansa näistä ja koituupa euron mahdollisesta hajoamisesta kuinka kaamea kaaos hyvänsä, markkinatoimijoilla on sekamelskan jälkeen edessään karkeasti pelkistäen kaksi tärkeää kysymystä:

– Mitä tapahtuu euron jälkeen syntyville valuutoille – mikä vahvistuu, mikä heikkenee?

– Mitä tapahtuu nykyisten euromaiden koroille – mikä laskee, mikä nousee?

Suurin osa muista mahdollisista markkinamuutoksista riippuu näistä kahdesta peruskysymyksestä.

Ensimmäiseen kysymykseen ei voi vielä vastata suorilla markkinatoimilla – ei ainakaan valuuttamarkkinoilla eri euromaiden välillä. Mutta toiseen voi.

Euron vahvuus
riippuu lähtijöistä


Enemmistö euron tulevaisuutta epäilevistä markkinatoimijoista veikkaa, että nykyeuron hajoamisen jälkeen Saksan ja sen rinnalla pysyvien muiden vahvimpien euromaiden valuutat vahvistuisivat ja korot laskisivat.

Vastaavasti Kreikalle ja muille heikoimmille euromaille yleisin veikkaus povaa valuuttojen heikkenemistä ja korkojen kohoamista.

Sillä tuskin on näihin vakioveikkauksiin vaikutusta, mikä olisi minkäkin maan valuutan nimi nykyeuron hajoamisen jälkeen.

Jos euro jäisi valuuttana henkiin, sen suhteellinen vahvuus tai heikkous riippuisi lähinnä siitä, olisivatko omille teilleen lähteneet Saksa ja muut vahvat maat vai Kreikka ja muut heikot.

Samasta syystä ei ole itsestään selvää, pitäisikö nykyisen euron heikentyä vai vahvistua suhteessa esimerkiksi Yhdysvaltain dollariin – jolla on toki monipuolisia haasteita silläkin.

Olipa nykyisen euroalueen valuuttakartta minkälainen tilkkutäkki tahansa, muutoksiin on mahdollista varautua jo nyt – ja näin osa markkinatoimijoista on mahdollisesti jo tehnytkin.

Korkoerot voivat
kertoa eri riskeistä


Kukaan ei voi vielä varautua euron hajoamiseen eri euromaiden euroja myymällä tai ostamalla. Valuuttamarkkinoilla ei noteerata erikseen Saksan euroja ja Kreikan euroja, sillä kaikkien euromaiden yhteisvaluutta on yhtä kuin yksi valuutta.

Silti Kreikkaan liittyvä valuuttakurssiriski on mahdollista määritellä ja hinnoitella. Tämä tapahtuu markkinoilla ja instrumenteilla, jotka ovat yhteisestä valuutasta huolimatta yhä kansallisia – valtioiden velkakirjoilla.

Kuinka suureksi tuon riskin arvioi, on jokaisen kyseisiin epävarmoihin arveluihin ryhtyvän epäilijän oma asia.

Mutta euroriskin hinnoittelu sujuu aivan samoilla finanssimatematiikan perustyökaluilla kuin luottoriskin hinnoittelu. Kyse on tappioiden todennäköisyyksistä sekä todennäköisiä tappioita korvaavista tuottovaatimuksista – tai riskejä väistävistä suojaustoimista.

Euroriski jättää ainakin ensi alkuun eurovaltioiden velkakirjamarkkinoille saman näköisiä jälkiä kuin tähänastisesta "pelkästä" velkakriisistä on jäänyt. Selvimmin europelot näkyvät eri eurovaltioiden korkoeroissa.

Pelko Kreikan tai muiden heikoimpien euromaiden lähdöstä merkitsee lähtijämaiden velkakirjoja omistaville sijoittajille ja rahoittajille aivan yhtä vakavaa tappion riskiä kuin niiden mahdolliset velkasaneeraukset.

Kummastakin riskistä pääsee yksinkertaisimmin eroon samalla keinolla: vetämällä viimeisetkin varat pois riskimaiden velkakirjoista – ja ostamalla esimerkiksi Saksan velkakirjoja tilalle.

Vaikkapa Kreikan valtion velkakirjojen myyminen markkinahintaan merkitsee toki välittömiä tappioita, mutta säästää kuitenkin jäljellä olevan pääoman mahdolliselta "drakma-riskiltä".

Kreikan tai muiden kriisimaiden velkakirjojen myyminen nykyisillä rutkasti nimellisarvon alittavilla markkinahinnoilla ei välttämättä ole vakava ongelma niille vipurahastojen kaltaisille markkinatoimijoille, jotka ovat joka tapauksessa kirjanneet tähänastisen Kreikka-tappionsa.

Kriisin kärjistyminen
laskenut Saksan korkoja


Parin viime viikon aikana yhä suurempien euromaiden korkoero suhteessa Saksaan on alkanut nopeasti kasvaa. Näin kävi ensin Espanjalle ja Italialle, ja viimeksi on alkanut levitä myös Ranskan riskilisä.

Suurten euromaiden riskilisät suhteessa Saksaan ovat jo laveampia kuin kertaakaan sitten euron käyttöönoton.

Juuri tämä riskilisän äkillinen ja tuntuva kasvu saattaa olla ensi merkki euroriskin hinnoittelusta. Riskimaiden korkoja ei ole suinkaan nostanut ilkeiden spekulanttien tuoton ahneus, vaan tappioriskejä kaikkoavien pääomapako.

Saksan valtion markkinakorot ovat heinäkuun alun jälkeen laskeneet suhteellisen voimakkaasti. Tämä kertoo velkakirjamarkkinoiden vahvasta luottamuksesta Saksan valtion velanmaksukykyyn ja -haluun.

Saksan valtionobligaatioiden, niin sanottujen bundien, kysyntä on kasvanut samaa tahtia kuin kriisitunnelma on markkinoilla kiristynyt. Tämä ilmentää Saksan velkakirjojen asemaa euromarkkinoiden turvasatamana.

Sitä vastoin Espanjan ja Italian markkinakorot ovat kesän mittaan rykäisseet roimasti entistä korkeammalle. Runsas viikko sitten kaksikon korot karkasivat jo niin korkealle, että euroalueen keskuspankki EKP säikähti ja alkoi ostaa niiden velkakirjoja.

Ilman EKP:n tukiostoja Espanjan ja Italian markkinakorot olisivat nykyistä korkeammalla. Samoin markkinoiden riskikäsitystä ilmentävä korkoero Saksaan olisi kummallakin maalla nykyistä suurempi.

Ranskan valtion pitkäaikaisten velkakirjojen markkinakorot ovat lievästi laskeneet. Ranskan korkojen lasku on kuitenkin ollut selvästi Saksan vastaavaa korkojen laskua laimeampaa, joten näidenkin maiden välinen korkoero on kasvanut tuntuvasti. Kaavamaisen tulkinnan mukaan nyt myös Ranskan riskilisä on kasvanut.

Etenkin Italian ja Ranskan riskilisän kasvaminen voi enteillä jopa enemmän epäluuloa euron kestävyyttä kuin näiden maiden velanhoitokykyä kohtaan.

Osa korkoeroista voi
jo kertoa euroriskistä


Eri eurovaltioiden korkoeroista kuin sen puoleen muistakaan markkinoiden yleisesti seuraamista riskimittareista ei sivullinen saa mitenkään selville, minkä tyyppisiä riskejä milläkin painotuksella kyseiset riskimittarit ilmentävät.

Saksan ja sitä heikompien euromaiden väliset korkoerot kasvavat – ja näyttävät täsmälleen samanlaisilta – siitä riippumatta, siirtävätkö velkakirjasijoittajat varojaan heikompien euromaiden velkakirjoista Saksan obligaatioihin turvaan luottotappioilta tai euron hajoamiselta.

Todennäköisesti euron hajoamisen riski on kuitenkin viime viikkoina saanut lisää painoa eurovaltioiden välisissä korkoeroissa. Tätä tulkintaa voi perustella ainakin kahdella seikalla:

1) Pääomapako on levinnyt pienistä kriisimaista euromaiden suurimpiin kuuluviin Espanjaan ja Italiaan, vaikka varsinkin Italian valtion rahoitusasemaa pidettiin vielä muutama viikko sitten runsaasta velkamäärästä huolimatta suhteellisen vakaana.

Italian suhteellinen asema heikkenee hetkessä, jos vielä heikommat euromaat lähtevät ja ryhtyvät kilvan heikentämään uusia valuuttojaan. Sama koskee Ranskaa, joka olisi lisäksi vaarassa saada syliinsä mittavan pankkikriisin.

2) Jos markkinat odottaisivat yhä suurempien euromaiden ajautuvan hätärahoituksen varaan ja Saksan suostuvan yhä kalliimpien hätätoimien kustantajaksi yhä suuremmalla maksuosuudella, Saksan korkojen pitäisi ennemmin nousta kuin laskea.

Sen sijaan odotukset euron hajoamisesta puoltaisivat ennemmin Saksan korkojen laskua kuin niiden nousua. Ja juuri näin näyttää viime viikkoina käyneen.


Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    2. 2

      Saadaanko Teslan jättitehdas Vaasaan? ”Puhumme tuhansista työpaikoista”

    3. 3

      ”Vei mahdollisuuden huippu-uraan” – entinen opiskelija vaatii Oxfordin yliopistolta miljoonakorvauksia

    4. 4

      Yhä useampi on tänään töissä ”Linnan juhlien alkaessa kauppa saattaa hiljetä”

    5. 5

      Kaksi yllättäjää – mitä tapahtui kananmunille ja jauhelihalle?

    6. 6

      EU-komissio: Facebook, Twitter ja Google karsivat vihapuhetta liian hitaasti

    7. 7

      Wahlroos: Tässä on Suomen työttömyysongelman perimmäinen syy – ”Ihan käsittämätöntä”

    8. 8

      Yle: Ruotsalainen kauppa on rekisteröinyt Kodin1.com-osoitteen

    9. 9

      WSJ: IBM:n Romettystä tulee Trumpin neuvonantaja

    10. 10

      Barnier: Brexit-neuvotteluille aikaa vain 18 kuukautta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    2. 2

      Kaksi yllättäjää – mitä tapahtui kananmunille ja jauhelihalle?

    3. 3

      Saadaanko Teslan jättitehdas Vaasaan? ”Puhumme tuhansista työpaikoista”

    4. 4

      ”Vei mahdollisuuden huippu-uraan” – entinen opiskelija vaatii Oxfordin yliopistolta miljoonakorvauksia

    5. 5

      Suomalaiset myivät tätä juuri joukolla – nyt suositellaan ostamaan

    6. 6

      Saitko postia Sammolta? Aikaa ensi keskiviikkoon

    7. 7

      Yle: Ruotsalainen kauppa on rekisteröinyt Kodin1.com-osoitteen

    8. 8

      Nordnet: Nokia oli marraskuussa suositumpi kuin koskaan

    9. 9

      Suomalainen elää luotolla ”luonnollisena asiana”

    10. 10

      Yhä useampi on tänään töissä ”Linnan juhlien alkaessa kauppa saattaa hiljetä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    2. 2

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    3. 3

      Nyt se on lopullista: koeaika menee uusiksi

    4. 4

      Katso, kuulutko velkaisten riskiryhmään – tämä raja ei saisi ylittyä

    5. 5

      Keskiansio 160 000 euroa vuodessa – tämä ammattiryhmä vaatii lakoilla lisää

    6. 6

      Vakava varoitus Suomelle: ”Nämä kotitaloudet erityisen haavoittuvia”

    7. 7

      Alkon kilpailutus hämmentää: 100-vuotiaan Suomen juhlalikööriksi virolainen Vana Tallinn

    8. 8

      Suomalaiset saavat liikaa palkkaa? ”Perheen elo muuttuu selviytymistaisteluksi”

    9. 9

      Kevytmaito, kahvi, meetwursti, konetiskiaine... Näin paljon arkisten tuotteiden hinnat nousivat 10 vuodessa

    10. 10

      Nobel-voittaja Bengt Holmström: Suomalaiset saavat liikaa palkkaa

    11. Näytä lisää