Kevään tullessa ja luonnon herätessä alkaa myös monen siitepölyallergikon nuhakausi.
Häiriö elimistön puolustuksessa
Allerginen oireyhtymä on ilmeisesti seurausta elimistön monen eri säätelyjärjestelmän häiriöstä.
Keskeisessä roolissa ovat elimistön valkosolut, joiden tehtävänä on siivota epäpuhtauksia ja bakteereita pois elimistöstämme terveyttämme näin ylläpitäen.
Puolustussolut hakeutuvat herkästi elimistön rajapinnoille, kuten suun, silmien ja nenän limakalvolle. Myös iholla, hengitysteiden ja suoliston seinämässä valkosolujen toiminta on aktiivista. Näillä alueilla myös suurin osa allergisista oireista ilmenee.
Mutta siinä missä tulehdussolujen reaktion pitäisi olla huomaamattoman vähäinen, allergikolla reaktiota hillitsevät järjestelmät toimivat huonosti aiheuttaen limakalvo- ja iho-oireita.
Silmät kutisevat ja vetistävät, ja nenä alkaa vuotaa. Astmasta kärsivän yskä ja hengenahdistus pahenee. Iholle voi tulla kutinaa, paukamia ja ekseemaa.
Tyypillinen allergiaa aiheuttava tekijä, allergeeni, on juuri siitepöly. Pieninä hiukkasina se kulkeutuu syvälle nenäonteloon ja ylähengitysteihin, ja saa aikaan limakalvoärsytystä sille taipuvaisille henkilöille.
Oireita neljäsosalla suomalaisista
Allergisesta nuhasta kärsii jopa neljäsosa suomalaisista. Jotkut saavat oireita esimerkiksi vain tietystä lehtipuusta, eläimestä tai huonepölystä, joillekin taas kertyy useita allergioita ja niin voimakkain oirein, että koko kesäaika saattaa mennä niiskutellessa ja ulkoilemista on pakko välttää. Silloin voidaan harkita allergialääkityksen tehostamista ja, mikäli sekään ei auta, siedätyshoidon aloitusta.
Siedätyshoidoista päättää erikoislääkäri
Allergian diagnosoimiseksi ei aina tarvita allergiatestejä. Jos huomaa saavansa limakalvo-oireita kissasta tai alkukesäisin koivun siitepölyaikana ulkoillessaan, allergia on hyvin todennäköinen.
Hoidoksi voi lähteä kokeilemaan käsikaupasta saatavia antihistamiineja, joita on monia eri valmisteita. Tavallisin annos on yksi tabletti päivässä niin kauan kuin allergeenin kanssa joutuu olemaan tekemisissä.
Epäselvissä tapauksissa ja siedätyshoitoa harkittaessa voidaan tehdä allergiatestejä, kuten ihopistotesti (ns. prick-testi) tai ottaa allergiaa selvitteleviä verikokeita. Antihistamiinille ei aina tule riittävä teho hankalissa limakalvo-oireissa, jolloin lääkitykseen voi liittää silmäoireissa silmätippoja ja nenäoireissa nenäsuihkeita ja –tippoja. Osa näistäkin valmisteista on saatavilla myös ilman reseptiä.
Siedätyshoidot ovat pitkäjänteistä hoitoa, jossa hankalasta allergiasta kärsivän elimistöä ”koulutetaan” sietämään allergeeniä altistamalla häntä toistuvasti sen vaikutuksille.
Siedätyshoitoja toteutetaan eritoten koivu- ja heinäallergian, mutta myös vaarallisen mehiläis- ja ampiaispistoallergian lievittämiseksi. Heinäallergian siedätys voidaan toteuttaa myös säännöllisesti otetun kielenalustabletin avulla, muita allergioita siedätetään ihonalaispistoksin.
Siedätyshoito vaatii potilaalta motivaatiota ja sitoutumista, sillä hoidot kestävät useimmiten vuosia. Niiden aloituksen määrää aina erikoislääkäri.
Lähde ja lisää tietoa allergiasairauksista ja niiden hoidosta: Poliklinikka.fi
Kommentit
Kirjoita kommentti
