Saatko tarpeeksi D-vitamiinia? Katso nykysuositukset

Iso osa suomalaisista aikuisista saa yhä D-vitamiinia vähemmän kuin suositellaan.

Asiantuntija arvioi, että ainakin joka neljännellä naisella ja joka seitsemännellä miehellä D-vitamiinin syönti jää suositusten alapuolelle.

Riskiryhmässä ovat ainakin 20–40-vuotiaat naiset, jotka juovat ruoan kanssa maidon sijasta vettä eivätkä saa mistään korvaavaa annosta vitamiinia.

– Luun mineraalitiheys on vähän huonompi, jos D-vitamiinia ei saa riittävästi. Silloin voi olla riski, että luut ovat huonommat ja vanhemmalla iällä huononevat vielä entisestään, jolloin osteoporoosi iskee helpommin, muistuttaa professori, ravitsemustutkija Christel Lamberg-Allardt Helsingin yliopistosta.

Lamberg-Allardtin mukaan D-vitamiinin saanti on kuitenkin selvästi parantunut sen jälkeen, kun esimerkiksi maitovalmisteita alettiin vitaminoida.

Aikuisten pitäisi nykysuositusten mukaan saada D-vitamiinia 7,5 mikrogrammaa päivässä. Lamberg-Allardtin mielestä 20–40-vuotiaat naiset voivat huoletta syödä D-vitamiinia hieman tätä enemmän.

– 10 mikrogrammaa ei missään nimessä ole vaarallista, vaan todennäköisesti hyödyllistä.

Mitä syöden suositus täyttyy?

D-vitamiinin saantisuositus täyttyy aikuisella, jos hän juo päivittäin kuusi desilitraa vitaminoitua maitoa tai piimää, käyttää säännöllisesti vitaminoituja levitteitä ja syö kalaa 2-3 päivänä viikossa. Näin neuvoo Lamberg-Allardt.

Professori Ilari Paakkarin mukaan suomalaiset eivät mitenkään voi saada pelkästä ravinnosta riittävästi D-vitamiinia. Siihen tarvittaisiin hänen mielestään vähintään päivittäistä kalan syöntiä.

Paakkarin mukaan sama annos D-vitamiinia antaa eri ihmisille erilaisen veripitoisuuden D-vitamiinin varastomuotoa kalsidiolia. Annokseen vaikuttaa myös se, mikä on kalsidiolin lähtötaso, eli joudutaanko korjaamaan D-vitamiinin puutetta vai pelkästään ylläpitämään kesällä saatua tasoa.

Paakkarin mielestä henkilökohtainen D-vitamiinin tarve pitäisikin selvittää verikokeella. Jos taso on alhainen, sen korjaamiseen saatetaan tarvita suositusta huomattavasti suurempia annoksia.

Lamberg-Allardtin mielestä tämä käy päinsä, jos kyseessä on puutteen korjaaminen ja lääkäri seuraa potilasta.