Yksinhuoltajaäiti äänestää natseja, koska ei voi muutakaan

Koulourin perheen kerrostaloasunnossa Ateenassa on hämärää, tunkkaista ja tupakansavuista, vaikka kaikki ikkunat ovat auki.

Sisällä alkaa olla kuuma, vaikka päivä on tuskin puolessa. Iltapäivällä kuumuus lienee jo sietämätön.

Koulourit asuvat noin 20 minuutin matkan päässä keskustasta, lähellä paikkaa joka vielä muutama vuosi sitten tunnettiin nimellä Avenue America.

Nyt alueella on niin paljon laittomia maahanmuuttajia, että seutu kulkee kansan suussa nimellä Avenue Africa.

Perhettä tukevasta avustusjärjestöstä neuvotaan, että haastattelu kannattaa tehdä päivällä. Illalla turvattomalle alueelle ei kannata uskaltautua.

- Asiat ovat vuodessa menneet todella paljon alaspäin. Vuosi sitten me asuimme vielä mukavalla alueella Ateenassa. Seitsemän kuukautta sitten isäni kuoli, ja kolmen kuukauden kuluttua siitä jouduimme muuttamaan tänne. Nyt elämä on pelkkää selviytymistä, summaa perheen yksinhuoltajaäiti Kornelia, 37.

- No money, no honey, tokaisee Kornelian tytär Kelly, 15, sohvalta.
 

"Minä vain olen"

Koulourien alamäki on ollut yhtä nopea ja jyrkkä kuin koko Kreikan.

Vaikka talouden syöksylasku alkoi tuntua yksinhuoltajaperheen arjessa jo vuosia sitten, kaarrettiin loppuliukuun vasta Kornelian isän menehdyttyä syöpään vain 64-vuotiaana.

- Äitini Kiriyaki on ollut täysin poissa tolaltaan isän kuoleman jälkeen. He olivat yhdessä koko elämänsä, yli kolmekymmentä vuotta. Se oli rakkausavioliitto. Ensimmäiset kolme kuukautta äitini vain itki, päivin ja öin, Kornelia huokaa.

Kornelia kertoo englantia taitamattomalle äidilleen, mistä puhuu. Äidin silmät kostuvat heti. Hän laahustaa nyyhkyttäen parvekkeelle.

Nyt Kornelian päivät kuluvat tässä tunkkaisessa asunnossa rahoja laskien ja miettien, miten ne saisi riittämään edes ruokaan.

Työvoimatoimistossa voi käydä kääntymässä kerran kolmessa kuukaudessa, mutta mitä se nyky-Kreikassa auttaa?

- Sanovat, että olen 37-vuotiaana aivan liian vanha mihinkään. En minä ole vanha, en edes keski-ikäinen. Jokainen päiväni on samanlainen, jokainen viikkoni kuin edellinen. Minä vain olen.

- No money, no honey, toistaa Kelly papukaijamaisesti.
 

Ääni natseille ja itse siirtolaiseksi

Kuten kaikki vanhemmat, Kornelia toivoisi lapselleen parempaa tulevaisuutta. Kauniisti laulava Kelly haluaisi opiskella musiikkia, mutta tämä saattaa osoittautua melko vaikeaksi, sillä hän on juuri keskeyttänyt peruskoulun.

Kornelian mukaan kotiin jääminen johtuu siitä, että rakkaan ukin kuolema syöksi tytön raiteiltaan. Avustusjärjestön mukaan perheellä ei yksinkertaisesti ole rahaa kirjoihin, jotka Kreikassa ovat tänä syksynä olleet ensimmäistä kertaa maksullisia kaikille.

- No money, no honey, replikoi Kelly.

Poliitikkoihin Kornelia ei luota, ei nykyisiin eikä entisiin, ei Kreikan eikä Euroopan. Tulevissa vaaleissa ääni menee Kultainen aamunkoitto -natsipuolueelle, koska se on luvannut häätää laittomat maassaolijat Kreikasta.

Samaan hengenvetoon Kornelia toteaa kuitenkin olevansa valmis lähtemään heti siirtolaiseksi Saksaan, jos vain suinkin pääsee.

- En tiedä miten tälle maalle käy, mutta kyllä minä selviän! En tiedä miten, mutta selviän, Kornelia uhoaa.

Kelly ei sano mitään.