Donner: Solzhenitsyn oli räjähde

 Kulttuurivaikuttaja Jörn Donner sanoo sunnuntaina kuolleen venäläisen Nobel-kirjailija Alexandr Solzhenitsynin olleen myrkkyä Neuvostoliitolle.

Donnerilla oli 1970-luvulla Suomessa useita Solzhenitsyn-hankkeita, jotka viranomaiset tyrmäsivät.

- Neuvostovalta kaatui omaan absurdiuteensa, mutta kyllä Solzenitsynin toiminnassa ja elämässä oli siihen räjähteitä. Varsinkin kun hänet lähetettiin maasta pois, Jörn Donner sanoo.

- Hänen tarinansa muistuttaa vähän Wolf Biermannia, joka lähti Itä-Saksasta kiertueelle, jona aikana häneltä vietiin kansalaisuus. Kuulemma sekin vaikutti Itä-Saksan kaatumiseen. Eli kyllähän intellektuelleja on arvostettu, ainakin enemmän kuin demokratioissa, Donner nauraa.

Jörn Donner yritti turhaan tuoda Suomeen 1970 tehtyä norjalais-englantilaista Solzhenitsyn-elokuvaa Ivan Denisovitshin päivä, joka kertoi vankileirin arkipäivästä itärajan takana.

Elokuvatarkastamo kielsi 1972 filmin kokonaan. Korkein hallinto-oikeus piti kiellon voimassa.

- Kun Ruotsin televisio lähetti sen, Suomen viranomaiset ryhtyivät jonkun ministerin pyynnöstä toimiin, jotta lähetin suljettiin Ahvenanmaalla, jottei tämä saaste leviäisi! Esityskielto on muuten tietääkseni edelleen voimassa, Jörn Donner ihmettelee.

Elokuvatarkastamon nettisivujen mukaan Ivan Denisovitshin päivä olisi sallittu vuonna 1994 ja nähty TV1:ssa 1996.

Ironista on, että filmin ohjannut Casper Wrede (1929-1998) oli suomalainen, Britanniaan muuttanut teatterimies.

- Sanotaan että Suomessa syntyminen on lottovoitto. Mutta kyllä se on ollut suomettumisen aikaa, eikä sitä minusta ole setvitty oikein vielä. Ja kun on esitetty menneisyydenhallintaa, eivät nykyiset poliitikkomme ole pitäneet siitä ollenkaan, Jörn Donner toteaa.

- Minä nyt olen jonkinlainen toisinajattelija edelleenkin, mutta suomettumisen aikaan etenkin olin sitä.

Donner kertoo hänellä olleen 1974 tarkoituksena julkaista suomeksi Vankileirien saaristo -kirja, kun Tammi kieltäytyi siitä suurta huomiota herättäneessä tapauksessa. Lopulta oikeudet kuitenkin menivät pienelle kustantajalle.

- Samaan aikaan oli Akateemisessa kirjakaupassa myynnissä ruotsalainen ja venäläinen painos, jota venäläiset vilkkaasti ostivat, mutta ei suomalaista, Donner muistelee.