Suomalaisen vanhat David Bowie -kuvat brittilehdessä

Englantilainen rocklehti Uncut julkaisi viiden sivun verran suomalaisen Ilpo Muston vanhoja David Bowie -valokuvia juuri ilmestyneessä numerossaan.

Lehdessä on Flashback-sarja jossa muistellaan tärkeitä rock-tapahtumia.

Musto oli läsnä, kun Bowie piti toistaiseksi suurimman rock-konserttinsa Lontoossa toukokuussa 1973.

- Olin tullut Lontooseen opiskelemaan valokuvausta pari vuotta aikaisemmin, Musto muistelee.

- Olin ehtinyt kuvata jonkin verran rock-konsertteja ja sain kuviani mm. sveitsiläiseen Pop Rocky -lehteen. Sain Bowien konserttiin lipun, mutta kuvausluvat olivat tiukassa.

Musto  otti kuitenkin kameransa mukaan kaiken varalta.

- Paikkani oli isossa messuhallissa pidetyssä konsertissa suunnilleen keskivaiheilla. Lava oli aika matalalla ja näkyvyys takana huono.

- Konsertin alettua tulikin kauhea ryysis takana istuvien rynnätessä lähemmäksi lavaa, minä muiden mukana. Yhtäkkiä huomasin olevani lavan edessä olevassa kuvaajien aitauksessa David Bowie nenäni edessä. Katselin ympärilleni ja aloin kuvata Bowieta. En ollut uskoa onneani.

- Parin numeron jälkeen konsertti keskeyttiin ja kuuluttaja ilmoitti, ettei Bowie jatkaisi konserttia ennen kuin kaikki olivat palanneet paikoilleen turvallisuussyistä. Juuri silloin huomasin maassa virallisen Bowie-passin. Poimin sen ylös ja katselin ympärilleni etsikö joku sitä. Kukaan ei näyttänyt etsivän sitä, ja jatkoinkin kuvaamista.

- Turvamies tsekkasi passin ja antoi minun jäädä kuvaajien aitioon koko konsertin ajaksi, Musto kertoo.

- Bowien show oli aika mahtava. Hän vaihtoi asuja useaan otteeseen, ja sain otettua hienoja kuvia. Ongelma oli vain siinä, että koska en ollut varautunut kuvaamaan konserttia, kameralaukussani oli vain kaksi rullaa filmiä. Filmi loppuikin reippaasti ennen konsertin päättymistä.

- Onneksi sain otettua parisenkymmentä käyttökelpoista kuvaa.

- Kun laitoin kuvani kuvatoimistoon 80-luvulla, niitä on julkaistu säännöllisesti ympäri maailmaa. Seuraavan kerran kuvasin Bowieta 10 vuotta myöhemmin ja onnistuin saamaan kuvani Melody Maker -lehden kanteen, vaikka lehti oli lähettänyt oman kuvaajansa konserttiin.  Riemuni siitä oli rajaton.