Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?

 Scandinavian Music Groupin musiikki on aina ollut kuin aikamatka aikaan, jolloin musiikkibisneksessä pääpaino oli vielä musiikilla, eikä tärkeintä ollut vielä markkinamiesten luoma helposti myytävä imago, viimeisten trendien mukainen ulkonäkö ja suurella rahalla tehdyt musiikkivideot.

SMG:n saundi on muuttunut hieman joka levyllä. Kaikkia levyjä kuitenkin yhdistää se, että niistä kuuluu kirkkaana rakkaus musiikkiin ja sen tekemiseen.

SMG:n edellinen albumi Hölmö rakkaus ylpeä sydän on suosikkini yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Sillä bändi kevensi ilmaisuaan akustiseen suuntaan. Lopputuloksena oli elämänläheinen ja raikas albumi, joka on suomalaisen mökkiromantiikkansa ansiosta ollut jo kahdella viime kesälomallani eniten kuuntelemani lomalevy.

Missä olet Laila? ei ehkä aivan yllä edeltäjänsä tasolle, mutta laatutavarasta on tälläkin kertaa kyse. Albumilla SMG jatkaa kehitystä, joka alkoi jo edellisellä levyllä. Pääpaino on akustisilla kappaleilla, joita on nyt maustettu banjolla. Terhi Kokkosen sanoitukset ammentavat aiheensa arkisista asioista ja pohjautuvat siihen, että pienilläkin havainnoilla voi sanoa paljon, jos ne kertoo oikeassa ympäristössä.

Sanoittajana Terhi kuuluu samaan tarkkailevien ja oivaltavien kirjoittajien ryhmään kuin PMMP:n Paula Vesala, vaikka sanoitusten lisäksi heidän musiikissaan ei juuri muita yhtäläisyyksiä olekaan. Ilmeisesti kaksikko on myös ystäviä, sillä Paula vierailee Missä olet Laila? -albumilla taustalaulajan.

SMG:n vahvuus on siinä, että se erottuu positiivisena poikkeuksena valtavirrasta. Vahvuus on tässä tapauksessa kaksiteräinen miekka, sillä SMG:n levyiltä on vaikea löytää kappaletta, josta tulisi niin suuri hitti, että se esittelisi yhtyeen uusillekin kuulijoille. Ehkä niin ei tarvitsekaan käydä, sillä SMG:llä on jo oma uskollinen fanikuntansa. Yhtyeen albumit löytävät yleensä 10 000-12 000 ostajaa. Hyviä myyntilukuja, jotka kuitenkin jäävät hieman kultalevyrajasta ja pitävät yhtyeen niukasti suurten otsikoiden ja listojen kärkisijoilta ulkopuolella.

Scandinavian Music Group pysynee jatkossakin herkkuna niille valikoituneille kuulijoille, jotka ovat jaksaneet uppoutua yhtyeen tuotantoon. Heille tältä levyltä löytyykin herkkuja. Kuunnelkaa vaikka hienosti rakentuva Tahdon uudet silmät tai Vieläkö soitan banjoa?, jossa maalataan hienosti kuva suhteen päättymisen murtamasta, mutta omille jaloilleen entistä vahvemmaksi nousseesta ihmisestä.

Arvio: