Jutta

Kotimaa

Valikko

Kotimaa

Lue sanasta sanaan apulaisoikeuskanslerin ratkaisu koulujen uskonnollisista tilaisuuksista

Tänään on päivän puheenaiheeksi noussut uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen kouluissa.

Lue apulaisoikeuskanslerin päätös kehottaa opetushallitusta tarkistamaan kouluille annetut ohjeet uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä.

ASIA: Uskonnon harjoittaminen kouluissa

KANTELU

Kantelija on 8.2.2013 oikeuskanslerille osoittamassaan kirjoituksessa pyytänyt oikeuskansleria tutkimaan, toimivatko julkiset ja julkisesti rahoitetut peruskoulut ja lukiot Helsingissä perustuslain yhdenvertaisuus- ja uskonnon ja omantunnon vapaus- säännösten sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti järjestäessään uskonnon harjoittamista kouluajalla. Kantelija katsoo epäasianmukaiseksi sen, että koulu järjestää yhden uskonnon harjoittamista kouluaikana, usein seurakunnan työntekijän ohjaamana ja joskus jopa koulun tiloissa.

Kantelussa katsotaan, että koulujen tapa sisällyttää uskonnon harjoituttamista toimintaansa johtaa käytännössä siihen, että oppilaat jaetaan kahteen ryhmään vakaumuksen perusteella. Jos uskonnon harjoittamiseen osallistumattomia oppilaita on vähän, he erottuvat selvästi joukosta.

Tällöin tilanne saattaa myös tuntua painostukselta osallistumaan enemmistön toimintaan. Erityisesti uskonnolliset keskusradioaamunavaukset korostavat kantelun mukaan vähemmistöön kuulumista, kun enemmistö istuu luokkahuoneissa ja vähemmistö odottaa koulun käytävällä.

Koulut tekevät säännöllistä yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yksi vakaumus on täten etuoikeutetussa asemassa kouluissa ja pääsee vaikuttamaan lasten kasvatukseen myös uskonnon oppituntien ulkopuolella.

Kantelijan mukaan ongelmia ilmenee muun muassa koululaisjumalanpalvelusten järjestämisessä,

uskonnollisissa aamunavauksissa sekä muissa koulussa järjestettävissä uskonnollisissa tilaisuuksissa kuten esimerkiksi uskonnollisten järjestöjen järjestämissä näytelmäesityksissä.

Kantelija pyytää oikeuskansleria ottamaan kantaa uskonnon harjoituttamiseen Helsingin kouluissa ja erityisesti seuraaviin kysymyksiin sen suhteen:

1. Edellyttääkö uskonnonvapaus oikeutta harjoittaa uskontoa kouluaikana opettajien ja seurakunnan työntekijöiden johdolla muulloinkin kuin uskonnontuntien aikana, vaikka se johtaisi oppilaiden jakamiseen eri ryhmiin?

2. Onko oppilaiden jakaminen ryhmiin heidän uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa perusteella segregaatiota ja siten syrjintää? Onko uskonnon harjoittamisen järjestäminen kouluissa edellä kuvatuilla tavoilla uskonnottomia oppilaita syrjivää?

3. Onko se, että oppilaiden on julkisissa kouluissa paljastettava uskonnollisen vakaumuksen puuttuminen tai enemmistön vakaumuksesta poikkeava uskonnollisen vakaumus negatiivisen uskonnonvapauden loukkaamista?

4. Onko enemmistöuskonnon suosiminen julkisissa kouluissa perustuslain mukaista? Koskeeko julkisen vallan käyttöön kohdistuva velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia myös julkisia kouluja?

5. Onko perusoikeudet huomioon ottaen ylipäätään olemassa hyväksyttävää perustetta järjestää kouluissa uskonnon harjoittamista kouluaikana?


SELVITYS JA VASTINE


Opetushallitus on antanut asiassa selvityksen 18.12.2013. Kantelija on antanut vastineensa
hankittuun selvitykseen.


RATKAISU

Perusoikeudet ja tulkintakäytäntöä

Perustuslain 6 §:n 1, 2 ja 3 momentin perusteella ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muiden ohessa iän, uskonnon ja vakaumuksen perusteella sekä että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee  saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen (negatiivinen uskonnonvapaus).

Perustuslain 22 §:n mukaisesti julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp, s. 79) perustelujen mukaan uskonnon ja omantunnon vapautta koskeva pykälä vastasi voimassa olleen hallitusmuodon 9 §:ää. Tarkemmat perustelut uskonnon ja omantunnon vapauden sisällöstä löytyvät perusoikeuksien uudistamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 309/1993 vp, s. 55–56).

Perusoikeuksien uudistamista koskevan edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan uskonnon ja omantunnon vapauden tärkeimmät ilmenemismuodot ovat oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus, uskonnollinen järjestäytymisvapaus sekä niin sanottu negatiivinen uskonnonvapaus eli oikeus olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Negatiivinen uskonnonvapaus koski sen mukaan myös uskonnon harjoittamista. Ketään ei voitaisi velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.

Hallituksen esityksessä on viitattu perustuslakivaliokunnan lausumaan, jonka mukaan pykälän turvaamaan uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluu myös tunnustuksellinen uskonnon opetus (PeVL 13/1982 vp, s. 2 tarkalleen ottaen ”Uskonnonharjoitukseen on pääsääntöisesti katsottava kuuluvan uskonnollisten menojen lisäksi myös uskonnollisen opetuksen, koska uskonnonvapauteen on katsottava sisältyvän myös vapauden uskonnosta.”).

Perusteluissa jatketaan edelleen, että uskonnonvapaus edellyttää yksilön mahdollisuutta saada uskonnollista tai elämänkatsomuksellista opetusta. Opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisestikin kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.

Uskonnollista opetusta oli perustuslakivaliokunnan mukaan pidettävä eräänä uskonnonharjoituksen muotona.

Perustuslakivaliokunta on todennut olevan epäilyksetöntä, että perustuslain turvaa nauttivaan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustuslain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vastoin tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin (PeVL 12/1982 vp).

Tuolloin voimassa olleeseen uskonnonvapauslakiin (267/1922) tukeutuen perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi lausunnossaan (PeVL 13/1982 vp), että mahdollisuus vapautua uskonnon harjoittamisesta koulussa saatettiin edelleen perustaa yksilön sisäisen vakaumuksen sijasta uskontokunnan jäsenyyteen.

Uskonnonvapauslain (453/2003), joka on tullut voimaan 1.8.2003, tarkoituksena on sen 1 §:n 1 momentin mukaisesti turvata perustuslaissa säädetyn uskonnonvapauden käyttämistä. Perustuslakivaliokunta on tähdentänyt nykyisen uskonnonvapauslain (453/2003) säätämisen yhteydessä, että tarkoituksena ei ole ollut muuttaa käytäntöjä erilaisten koulun perinteeseen kuuluvien tilaisuuksien, kuten lukukauden päättäjäisten osalta. Perustusvaliokunnan kannanotonmukaan juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina (PeVM 10/2002 vp).

Uskonnon ja omatunnon vapaus on paitsi perustuslain takaama perusoikeus myös useiden Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten takaama ihmisoikeus. Uskonnon, omantunnon ja ajatuksen vapaus on kirjattu esimerkiksi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (KP-sopimus, 18 artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen (EIS, 9 artikla). Myös Euroopan unionin perusoikeuskirja sisältää vastaavan määräyksen (10 artikla).

Esimerkiksi KP-sopimuksen mukaan jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa. Artiklan 18 (4) mukaan yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan mukaan jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.

Artiklan 2 kohdan mukaan henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista on turvattu nimenomaan lapsen oikeuksia. Sopimuksen 14 (1) artiklan mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen sekä (2) sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.

Ongelmia vanhempien vakaumusten kunnioittamisessa on tullut esiin esimerkiksi koulujen opetusohjelmien mukaisessa uskonnon opetuksessa. Norjaa koskevassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisussa (Folgero ym. 29.6.2007) todettiin, että valtion täytyy huolehtia opetusohjelmaan otetun aineen opettamisesta objektiivisella, kriittisellä ja pluralistisella tavalla.

Valtio ei saa pyrkiä sellaiseen käännyttämiseen, joka voi loukata vanhempien uskonnollisia ja elämänkatsomuksellisia vakaumuksia.

EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).

EIT on tulkintakäytännössään katsonut EIS:n 9 artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tämän mukaan valtion on muun muassa edistettävä julkisen järjestyksen, uskonnollisen harmonian ja suvaitsevuuden säilyttämistä erityisesti vastakkaisia näkemyksiä edustavien ryhmien välillä (esimerkiksi Lautsi and others -tapaus 18.3.2011 tai Leyla Sahin -tapaus 10.10.2005). Lautsi ym. tuomiossa EIT korosti sitä, että viittaukset traditioihin eivät itsessään vapauta valtiota sen velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa turvattuja oikeuksia (kohta 68).

Arviointi

Peruskoulun ja lukion uskonnonopetus on kirkkoon kuuluville velvollisuus. Muutkin voivat vanhempien ilmoituksesta osallistua uskonnonopetukseen. Sen sijaan uskonnonharjoittamiseksi katsottava toiminta on koulussa vapaaehtoista kaikille riippumatta siitä, kuuluuko henkilö kirkkoon vai ei. Laissa ei ole asiasta nimenomaista mainintaa, mutta esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa tämä seikka on todettu (ks. Matti Lahtinen ym.: Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä 2006, s. 126).

Opetushallitus on 28.2.2006 antanut opetuksen järjestäjille tiedotteen (Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan 19/2006), jossa on todettu, että koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset tilaisuudet katsotaan tiedotteen mukaan uskonnon harjoittamiseksi. Tiedotteessa on kerrottu käytännöistä, joita sovelletaan esimerkiksi huoltajan ilmoittaessa siitä, ettei oppilas osallistu uskonnon harjoittamiseen.

Opetushallituksen kantelun johdosta antamassa selvityksessä todetaan, että opettajan tulee aina kunnioittaa vanhempien ilmoitusta siitä, että heidän lapsensa ei osallistu jumalanpalvelukseen tai muuhunkaan uskonnolliseen tilaisuuteen, eikä opettajan tule esittää toivomusta siitä, että kaikki oppilaat osallistuisivat tilaisuuteen. Myös henkilö, joka kuuluu siihen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka järjestämästä uskonnollisesta tilaisuudesta on kysymys, voi ilmoittaa, ettei osallistu tilaisuuteen. Opetushallitus toteaa selvityksessään muun muassa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan soveltaminen siten, ettei oppilaan vakaumus kävisi koulun toiminnassa ilmi, on Suomen koulujärjestelmän mukaisesti järjestetyssä opetuksessa käytännössä vaikea toteuttaa.

Opetushallitus katsoo, etteivät järjestelyihin liittyvät vaikeudet saa kuitenkaan johtaa siihen, että kouluissa luovuttaisiin uskonnon harjoitusta sisältävistä juhlatraditioista, joita myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on pitänyt suomalaiseen kulttuuriin kuuluvina. Selvityksen mukaan juhliin liittyvät järjestelyt, kuten osallistujien mahdollinen poistuminen juhlatilasta osaksi aikaa, tulee toteuttaa olosuhteet huomioon ottaen hienotunteisesti ja huomiota mahdollisimman vähän herättävästi. Opetushallituksen näkemyksen mukaan EIT:n ratkaisukäytännöstä ei voi päätellä, että suomalaisissa peruskouluissa ja lukioissa järjestettävät uskonnon harjoittamiseksi katsottava tilaisuudet olisivat Opetushallituksen tiedotteessa edellytetyllä tavalla järjestettyinä negatiivista uskonnonvapautta loukkaavia tilaisuuksia.

Kantelija katsoo vastineessaan muun muassa, että kenenkään positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta ei estetä sillä, että koulun ohjelmaan ei sisälly uskonnon harjoittamista. Vastineen mukaan luterilaisuuden harjoittamiseen ei kuulu, että se tehdään nimenomaan koulun järjestämänä.

Jokainen voi itsekseen rukoilla tai pitää hartaushetkiä yhdessä muiden halukkaiden kanssa oppituntien ulkopuolella, ja seurakunnat voivat järjestää koululaisjumalanpalveluksia koulupäivän jälkeen.

Olennaista on vastineen mukaan, ettei kaikkia oppilaita painosteta uskonnonharjoitukseen järjestämällä sitä opettajajohtoisesti tai osana koulun ohjelmaa. 

Suomalaisen ja eurooppalaisten yhteiskuntien oikeudellinen kehitys heijastaa yhteiskuntien muuta kehitystä. Tämä ilmenee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuissa muun muassa uskonnonvapauden kohdalla. EIT on muun muassa todennut, että moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus ovat demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkkejä. Vaikka yksilön etujen on jossain tapauksissa väistyttävä yhteisön etujen tieltä, demokratia ei tarkoita sitä, että enemmistön näkemys aina voittaa. Juuri tämä jokaisen yksilön perusoikeuksien tasapainon löytäminen on demokraattisen yhteiskunnan perusta (Leyla Sahin -tapaus 10.10.2005).

EIT:n oikeuskäytännössä on painotettu eurooppalaista moniarvoisuutta ja yhteisiä eurooppalaisia arvoja, joiden mukaisesti valtio voi vastata samanaikaisesti sekä maallisuuden että moniuskoisen yhteiskunnan vaatimuksiin. Valtion tehtävänä on toimia puolueettomana ja neutraalina organisoijana eri uskonnollisten ja ideologisten ryhmien intressien yhteensovittamisessa

(Bayatyan v. Armenia 7.7.2011). EIT:n mukaan uskonnonvapaus on erottamaton osa moniarvoista, demokraattista yhteiskuntaa (Alexandridis -tapaus 21.2.2008).

Yllä kerrotun Alexandridis -tapauksen mukaan uskonnollisen vakaumuksen tunnustamisen vapauteen kuului myös negatiivinen aspekti eli se, että yksilön ei tarvinnut tunnustaa uskonnollista vakaumustaan ja toimia sillä tavoin, että hänen menettelystään voitaisiin tehdä johtopäätöksiä

hänen vakaumuksestaan. Grzelak -tapauksessa tähän liittyen todettiin vielä, että valtio ei saa luoda sellaista tilannetta, jossa yksilöt ovat velvoitettuja joko välittömästi tai välillisesti tuomaan esille, etteivät he ole uskossa.

Tämä on EIT:n mukaan sitäkin tärkeämpää, jos tällainen velvoite tapahtuu jonkin tärkeän julkisen tehtävän kuten koulutuksen yhteydessä.

Uskonnonvapaus on perustuslain mukainen perusoikeus. Siihen kuuluu oikeus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskontoa sekä oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Uskonnonvapauslain mukaan valtion tehtävänä on turvata uskonnonvapaus ja luoda edellytykset sen toteutumiselle. Tietyn toiminnan järjestäjä on päävastuussa uskonnonvapauden toteutumisesta. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy kielto syrjiä ketään vakaumuksen vuoksi.

Lisäksi julkisen vallan tulee kohdella tasapuolisesti eri uskontokuntia ja suuntauksia. Syrjintää on yksilön tai ryhmän asettaminen muista poikkeavaan asemaan ilman hyväksyttävää syytä. Myös yksilön oikeus toimia käytännössä uskontonsa tai omantuntonsa mukaisesti voidaan lukea uskonnon ja omantunnon vapauden osa-alueeksi. Sikäli kun on kyse yksilön oikeudesta pysyä erossa itselleen vieraan tunnustuksen mukaisesta toiminnasta, kyseessä on samalla negatiivinen uskonnonvapaus.

Uskonnonvapaus sisältää myös positiivisen uskonnonvapauden eli oikeuden saada uskonnollista ja elämänkatsomuksellista opetusta. Koulujen uskonnonopetus perustuu positiiviseen uskonnonvapauteen.

Uskonnon opetuksen lakisääteisesti tunnustuksellisesta luonteesta luovuttiin Suomessa vuonna 2002 uskonnonvapauslain säätämisen ja perusopetuslain ja lukiolain muuttamisen yhteydessä. Perusopetuslaissa ja lukiolaissa tunnustuksellisen uskonnonopetuksen käsite korvattiin oman uskonnon opetuksen käsitteellä. Koska koulujen opetusohjelmaankaan ei enää sisälly tunnustuksellista uskonnon opetusta, pidän uskonnonvapauden ja uskonnollisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallisena sitä, että kouluissa kuitenkin järjestetään muita tapahtumia, joissa on uskonnollista sisältöä ja joita voidaan sisällöltään pitää jopa tunnustuksellisina.

Ei nähdäkseni ole johdonmukaista uskonnonvapauslain tavoitteiden näkökulmasta, jos laissa on kirkon jäsenten kohdalla luovuttu uskonnon opetuksen tunnustuksellisuudesta, mutta koulujen toiminnassa muutoin edelleenkin järjestetään tunnustuksellisia tilaisuuksia, kuten kirkon jumalanpalveluksia. Myös juhlatraditioihin voi sisältyä tunnustuksellisia elementtejä, vaikka itse tilaisuus ei muutoin olisikaan uskonnollinen tai tunnustuksellinen. Pidän uskonnon vapauden kannalta ongelmallisena sitä, jos Opetushallituksen viittaamat ”vaikeudet” johtavat siihen, että tilaisuuksiin joutuvat käytännössä kaikki osallistumaan vakaumuksestaan riippumatta.

Opetushallitus viittaa selvityksessään perustuslakivaliokunnan lausumaan siitä, että juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina (PeVM 10/2002 vp). Valiokunta totesi myös, ettei uskonnonvapautta koskevan esityksen tarkoituksena ole muuttaa nykyisiä käytäntöjä erilaisten koulun perinteeseen kuuluvien tilaisuuksien, kuten lukukauden päättäjäisten osalta.

On syytä huomata kuitenkin, että valiokunnan lausuman voi katsoa koskevan sitä, millä perusteella yksittäistä tilaisuutta on syytä luonnehtia. Vaikka yksittäinen virsi ei valiokunnan mielestä tilaisuutta muutakaan uskonnon harjoittamiseksi, voi tällaisella yksittäisellä virrellä siitä huolimatta olla merkitystä uskonnonvapauden näkökulmasta.

Valiokunnan viittaus suomalaiseen kulttuuriin tai perinteeseen liittyy tuolloin käsiteltävänä olleen uskonnonvapauslain tavoitteisiin. Se tarjoaa kuitenkin rajallisia mahdollisuuksia oikeudellisena perusteena arvioida suomalaisen kulttuurin, juhlaperinteen ja perusoikeuksien välistä suhdetta. Tämä on ehkä ymmärrettävää, koska ”suomalainen kulttuuri” taikka ”juhlaperinne” eivät ole oikeudellisia, objektiivisia eivätkä varsinkaan pysyviä ja staattisia ilmiöitä. Ne muuttuvat vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kehityksen kanssa. Tämä voi ilmetä ”vaikeuksina”, joihin Opetushallitus viittaa. Siinä voi kuitenkin olla vain kysymys siitä, että juhlatraditio ei ole enää pysynyt yhteiskunnan muutoksessa mukana. Valiokuntakaan ei – vaikka tahtoisikin – voi tätä kulttuurista muutosta estää. Kuten edellä on todettu sekä selostettu esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöä, tämä muutos saa myös oikeudellisia ulottuvuuksia.

Oikeuskirjallisuudessa todetaan muun muassa, että vaikka evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat valtiokirkon asemassa, Suomen valtio ei ole tunnustuksellinen (PeVL 12/1982 vp). Erityisesti yhteiskunnan monikulttuuristumisen myötä julkisen vallan käyttäjiin kohdistuu valtiokirkkojärjestelmästä huolimatta velvollisuus huolehtia siitä, ettei valtiokirkkojen erityisasema heijastu esimerkiksi virallisiin juhlatilaisuuksiin tavalla, joka johtaisi uskonnon ja omantunnon vapauden loukkaamiseen. Valtiopäivien, koulujen tai puolustusvoimien juhlatilaisuudet tulee järjestää siten, ettei kukaan vastoin tahtoaan joudu osallistumaan vieraan uskonnon harjoittamiseen (Tuomas Ojanen ja Martin Scheinin teoksessa Perusoikeudet, 2011, s. 442.) Monissa maissa uskonnonvapauteen kuuluu kuitenkin valtion ehdoton tunnustuksettomuus, ja esimerkiksi enemmistöuskontokunnan mahdollisuutta pitää julkisissa kouluissa uskonnollisia päivänavauksia pidettäisiin epäilyksittä uskonnonvapauden vastaisena (näin mm. Ojanen ja Scheinin, em. teos s. 413).

Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen mukaan 6 §:stä seuraa julkisen vallan käyttöön kohdistuva velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia tai maailmankatsomuksellisia suuntauksia (HE 309/1993 vp, s. 55). Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Säännös yhdessä saman pykälän yhdenvertaisuusäännöksen kanssa korostaa aikuisten vastuuta lasten yhdenvertaisen kohtelun turvaamisessa.

Lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen (16.8.1991/1130, SopS 60) 14 artiklan mukaan lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen on kunnioitettava.

Julkisen vallan käyttäjä ei näin ollen saa profiloitua toiminnassaan niin, että neutraalisuus eri uskontoihin vaarantuisi. Näkemykseni mukaan negatiivisen uskonnonvapauden toteutumisen kannalta on merkityksellistä, miten yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus siinä toteutuvat. Valtion neutraliteettia ja lähtökohtaista pidättyväisyyttä kaikissa suoria uskonnollisia ja vakaumuksellisia ulottuvuuksia omaavissa kysymyksissä on pidettävä uskonnollisen ja vakaumuksellisen yhdenvertaisuuden keskeisimmin turvaavana periaatteena.

Vaikka uskonnolliseen toimitukseen osallistuminen olisikin vapaaehtoista, voivat olosuhteet kokonaisuudessaan tehdä valinnasta näennäisen. Uskonnonvapaus koostuu sekä positiivisesta että negatiivisesta osasta, ja uskonnonvapaus toteutuu näiden tasapainossa, jossa jokaisen perus- ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Usein kyse on käytännön järjestelyistä, joilla yhtäältä julkisen vallan neutraalisuus ja toisaalta uskonnon harjoittaminen tai vakaumus olla sitä tekemättä on yhteensovitettavissa. Tällaisia järjestelyjä on pyritty toteuttamaan esimerkiksi Suomen koululaitoksessa.

Muun muassa näistä järjestelyistä Opetushallitus on antanut 28.2.2006 edellä kerrotun tiedotteen. Tiedotteessa on ohjeistusta muun muassa koulun perinteisten juhlien ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä.

Kantelukirjoituksessa kuitenkin todetaan, että edellä mainitut järjestelyt toimivat vaihtelevasti eri kouluissa. Joissain kouluissa uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomat oppilaat katsovat vain videoita, piirtävät tai odottavat esimerkiksi koulun käytävällä tilaisuuden aikana. Oikeuskanslerinvirastoon saapuneista koulun uskonnollisia tilaisuuksia koskevista muistakin kanteluista ilmenee, että järjestelyt vaihtelevat suuresti eri kouluissa. Uskonnon ja omantunnon vapauden sekä uskonnottomien ihmisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteisiin liittyvien eri elementtien yhteensovittaminen kouluissa on asiassa kertynyt aineisto huomioon ottaen osoittautunut vaikeaksi.

Vaikka perinteiden noudattaminen sinänsä voi olla arvokasta, laillisuusvalvonnassa lähtökohdaksi on otettava se, mikä on perinteen sisältö muun muassa perusoikeuksien näkökulmasta.

Aamuhartauksien ja koulujen muiden juhlatilaisuuksien katsominen osaksi suomalaista kulttuuria ja perinnettä on omiaan luomaan niihin osallistumiseen myös painostuksellisen elementin.

Koska opettajat ovat alaikäisiin oppilaisiin nähden auktoriteettiasemassa, tilanteissa saattaa korostua kyseinen painostuksellinen elementti esimerkiksi verrattuna tilaisuuksiin, joissa osallistujat ovat aikuisia. Painostuksellisuus voi ilmetä lapsen pelkona ryhmästä poissulkeutumisesta.

On myös syytä kysyä, miksi koulun työskentelyn yhteiset juhla- tai päätöstilaisuudet halutaan edelleenkin nivoa uskonnon harjoittamiseen ja sen myötä rikkoa niiden yhteisöllisyys.

Julkisen vallan tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus. Tämä julkiselle vallalle kuuluva turvaamisvelvoite menee perinnesyiden edelle. Tämä on erityisen tärkeää tässä yhteydessä, kun kyse on aikuisten valvontavallan ja auktoriteettiaseman piirissä olevista lapsista.

Sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ja EIT:n oikeuskäytäntö huomioon ottaen kouluissa tehtäviä julkisen vallan neutraalisuuden ja uskonnonvapauden yhteensovittamiseen tähtääviä järjestelyitä perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä. Näkemykseni mukaan kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta. Sellaisia tilaisuuksia, joissa on esimerkiksi yhteisiä hiljentymishetkiä, joissa mikään uskonto tai vakaumus ei nouse opettajien johdolla erikseen esille, taikka muulloin kuin koulupäivän aikana järjestettäviä ja koulutyöhön liittymättömiä tilaisuuksia en kuitenkaan pidä edellä mainitulla tavalla ongelmallisina.

Katson, että Opetushallituksen olisi aiheellista perus- ja ihmisoikeuksiin perustuvan uskonnonvapauden turvaamisen näkökulmasta harkita vuonna 2006 laatimansa tiedotteen tarkistamista siten, että edellä esittämäni näkökohdat otetaan huomioon.


Johtopäätökset ja toimenpiteet


Saatan edellä lausumani käsityksen opetushallituksen tietoon.

Ratkaisu lähetetään tiedoksi myös opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Kantelu ei anna aihetta muihin toimenpiteisiini.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen

Esittelijäneuvos Outi Kostama

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Kirje viipyi yli viikon postissa – Eero, 32, ei päässyt omaan ylennystilaisuuteensa

    2. 2

      Ystävä petti legendaarisen Sergei Fedorovin – Venäjän supertähti menetti NHL:ssä tienaamansa miljoonat

    3. 3

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    4. 4

      Tutkijoiden järisyttävä löytö: yksi proteiini voi auttaa ylipainosta ja diabeteksesta kärsiviä

    5. 5

      Teloituksessa kammottava käänne Alabamassa – teloitettava avasi silmänsä ja haukkoi henkeään

    6. 6

      EU haluaa kieltää reserviläisten kiväärit – ”He eivät ymmärrä Suomen systeemiä”

    7. 7

      Tuottaja Iiro Seppänen on asunut viimeiset kolme vuotta hotelleissa

    8. 8

      Myrkyttääkö narsisti elämääsi? 7 varoitusmerkkiä

    9. 9

      Sisäpiirin paljastus: Saara Aallolle maksetaan Lontoossa kaikki, Meri-rakas ja ystävät sinnittelevät – ”Hyödynnämme tarjouksia”

    10. 10

      Filippiiniläinen pikaruokalatyöntekijä on kuuluisan kaunottaren kaksoisolento – salaa napatusta kuvasta tuli nettihitti, jopa itse näyttelijä huomioi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Äidin tekemä Excel-taulukko paljasti kylmän totuuden Nikon tilanteesta – näin poika kuittasi 50 000 € velat

    2. 2

      Vuosaaren paloasunnossa ei ollut palovaroitinta – äiti ja lapset kuolivat, perheen isä kuuli suruviestin töissä

    3. 3

      Suuri lihapullatesti oli yhden pienen pyörykän ylivoimaa – ”Heittämällä paras”

    4. 4

      Juho muutti Espanjaan – kämppä on kylmä ja kallis, eikä ilman villasukkia pärjää: ”Välillä pyyhkäisen hometta seinistä”

    5. 5

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    6. 6

      Psykoosiin ajautunut Kanye West palasi julkisuuteen muuttuneena – ensimmäinen kuva räppäristä poistettiin Instagramista nopeasti

    7. 7

      Myrkyttääkö narsisti elämääsi? 7 varoitusmerkkiä

    8. 8

      X Factor -finaalin kappaleet julki – Saara Aalto esittää 80-luvun jättihitin

    9. 9

      Kuhmossa iso poliisioperaatio – partioita Oulun ja Itä-Suomen poliisista

    10. 10

      Ylen henkilöstöedustaja nimeää yhtiön sisäisten epäluulojen pesäpaikan: A-Studio

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poliisi IS:lle: Tällainen tausta Imatran epäillyllä 23-vuotiaalla kolmoismurhaajalla on

    2. 2

      Salkkarit-kaunotar rohkeassa kuvassa – rinnat paistavat läpi henkäyksen ohuesta asusta

    3. 3

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    4. 4

      Hänellä oli Linnan juhlien rohkein iltapuku – IS:n lukijat äänestivät illan räväyttävimmän pukeutujan

    5. 5

      Robinin, 18, Linnan juhlat -asussa mukana yksityiskohta, joka jäi monilta huomaamatta – presidentiltä erityinen pyyntö kättelyjonossa

    6. 6

      Tuulenvire paljasti Donald Trumpin omituisen ”asumokan” – netti sekosi lentokentältä napatusta kuvasta

    7. 7

      Todelliset syyt, joiden vuoksi naiset voihkivat seksin aikana

    8. 8

      Raivostunut Matti Nykänen perui keikkansa Kanarialla – ravintola joutui maksumieheksi: ”V**ut minä mitään keikkaa vedä”

    9. 9

      Linnan jatkoilla nousi hässäkkä – Heikki Lampela ja Hanna Kärpänen sisään vahvassa juhlatunnelmassa: ”Haluan seikkailuja”

    10. 10

      Matti Vanhasen tyrmäävä naisystävä Heidi säväytti Linnassa – sahaperijättären mekko paljasti dekolteen

    11. Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Kirje viipyi yli viikon postissa – Eero, 32, ei päässyt omaan ylennystilaisuuteensa

    2. 2

      Ystävä petti legendaarisen Sergei Fedorovin – Venäjän supertähti menetti NHL:ssä tienaamansa miljoonat

    3. 3

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    4. 4

      Tutkijoiden järisyttävä löytö: yksi proteiini voi auttaa ylipainosta ja diabeteksesta kärsiviä

    5. 5

      Teloituksessa kammottava käänne Alabamassa – teloitettava avasi silmänsä ja haukkoi henkeään

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Äidin tekemä Excel-taulukko paljasti kylmän totuuden Nikon tilanteesta – näin poika kuittasi 50 000 € velat

    2. 2

      Vuosaaren paloasunnossa ei ollut palovaroitinta – äiti ja lapset kuolivat, perheen isä kuuli suruviestin töissä

    3. 3

      Suuri lihapullatesti oli yhden pienen pyörykän ylivoimaa – ”Heittämällä paras”

    4. 4

      Juho muutti Espanjaan – kämppä on kylmä ja kallis, eikä ilman villasukkia pärjää: ”Välillä pyyhkäisen hometta seinistä”

    5. 5

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Poliisi IS:lle: Tällainen tausta Imatran epäillyllä 23-vuotiaalla kolmoismurhaajalla on

    2. 2

      Salkkarit-kaunotar rohkeassa kuvassa – rinnat paistavat läpi henkäyksen ohuesta asusta

    3. 3

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    4. 4

      Hänellä oli Linnan juhlien rohkein iltapuku – IS:n lukijat äänestivät illan räväyttävimmän pukeutujan

    5. 5

      Robinin, 18, Linnan juhlat -asussa mukana yksityiskohta, joka jäi monilta huomaamatta – presidentiltä erityinen pyyntö kättelyjonossa

    6. Näytä lisää