Tuija, Tuire, Vanessa

Kotimaa

Valikko

Kotimaa

Jääkäripataljoona 27:n miesten arki oli usein karua: ”Rommikrokia ja laihaa soppaa”

IS Historia
Tamperelaisen jääkärivääpeli Juho Ahlqvistin suorasukainen päiväkirja kertoo suomalaisvapaaehtoisten palveluksesta Lockstedtin koulutusleirillä ja Jääkäripataljoona 27:ssa Libaussa ensimmäisen maailmansodan aikana. Päiväkirja päättyy jääkärien lähtöön kohti Vaasaa helmikuussa 1918.
En ehtinyt tavata isoisääni Juho Ahlqvistia. Hän syntyi 10. huhtikuuta 1894 ja kuoli sydänkohtaukseen 2. syyskuuta 1949 – vasta 55-vuotiaana.

Meille lapsenlapsille isoisä oli suorastaan supersankarihahmo, jonka tavoista ja tekemisistä kuulimme tarinoita. Jääkärimuistot leijuivat kaikkialla hänen leskensä kotona Tuulensuun talossa Tampereella.

Saimme tietää, että Ahlqvist oli hyvin isänmaallinen mies. Hän suomalaisti nimensä Jukka Leppioksaksi ja nousi liikeapulaisesta menestyväksi kangaskauppiaaksi.


Jukka ja Kyllikki Leppioksa (istumassa edessä oikealla) saivat neljä tytärtä Maijan, Kaisan, Leena-Liisan ja Ullan, joiden kuullen perheessä ei koskaan puhuttu isän sotakokemuksista. Suullinen perimätieto näistä Suomen historian dramaattisista vaiheista ei kulkenut suvussa eteenpäin.

Isoisä jätti kuitenkin jälkeensä päiväkirjan, joka on aito ja elävä silminnäkijäkertomus vasta vähän yli 20-vuotiaan nuorukaisen jääkäriretkestä.

Päiväkirja alkaa Ahlqvistin ”afäärimatkasta” Pohjois-Suomeen ja lähdöstä Tornion ja Tukholman kautta kohti Lockstedtin koulutusleiriä loppukesällä 1917. Se päättyy jääkärien etujoukon laivamatkaan Suomeen helmikuussa 1918.

Päiväkirja on aiemmin julkaistu vain omakustanteena sukulaisten käyttöön. Juho Ahlqvist kuvasi elämäänsä Saksassa pienessä vahakantisessa muistivihossa, joka pysyi vuosikymmeniä piilossa. Ohessa otteita jääkäriarkea suorasukaisesti kuvaavasta dokumentista pilkulleen niin kuin Ahlqvist sitä kuvasi.


31. elokuuta 1917: Koulutus alkaa

Noin klo 4 iltapäivällä saavuimme määräpaikkaamme Lockstedt’in Lageriin. Siellä oli asemalla noin 20 suomalaista, jotka olivat olleet saattamassa erästä toveria hänen viimeiselle matkalleen, sillä hän oli kuollut johonkin kuume tautiin.

Sitten lähdettiin Leirille, jossa sillä kerralla oli noin 40 suomalaista, kaikki sellaisia, jotka olivat mikä sairaalasta päässeitä sekä toiset olivat tulleet sivilihommista.


Ensiksi annettiin meille ruokaa, joka oli sellainen ateria, että se ei koskaan mielestäni unohdu, ensiksikin oli ruoka-astia, jonka joku minulle lainasi, sellainen ettei Suomessa ollessa olisi tullut kysymykseenkään syödä siitä, ruokana oli noin 1/2 litr niin sanottua sinappi soosia johon olikin pantu sinappia niin että kieltä kirveli, sekä 2 silliä etikassa kostutettua ja perunoita. Eihän se oikein alussa tahtonut maistua sellainen sapuska mutta mistä otti parempaa, ei siis muuta kuin syödä pois mitä sai.

Seuraavana päivänä ei meidän tarvinnut tehdä mitään muuta kuin hakea pukuja n.s. pataljoonan kamarilta. Puvut saimme, kaikki vanhoja saksalaisia jalkaväen uniformuja, jotka olivat sellaisia ettei meitä oikein miellyttänyt, toinen puku oli kyllä vähän parempi nimittäin oikea Jääkäri puku, mutta käytetty se oli sekin mutta sopi kuitenkin päälle jotenkin hyvin.


16. joulukuuta 1917: Libau, kasarmipalvelusta

Tätä kirjoittaessani tuli mieleeni Suomi, nyt kun ei ollut killinkiäkään rahaa, että voisi jonnekin mennä hauskaa pitämään m.m. myytiin omassa kanttiinissa rommikrokia jotka hintaansa nähden ovatkin mainioita, yksi krokiannos maksaa ainoastaan 20 p. Mutta kun ei ole ensinkään rahaa niin eihän sille mitään voi, vaan olla kotona kasarmissa ja muistella hauskoja aikoja ennen Suomessa ollessa, ei siellä sentään tarvinnut näin yksitoikkoista elämää viettää sunnuntaina, olihan siellä sentään aina jotain vaihtelevaa sanomalehtien lukua y.m. mutta täällä se on vallan toista.

Ajattelin tässä yhtä ja toista millä rupeais aikaa tappamaan, mutta ei ole mitään tietoa, yhä enemmän ja enemmän muistuu koti mieleen, siellä kun kotiin tullessa tiesi saavansa jotain suuhunsakin, mutta täällä, kun olet syönyt päivänannoksesi, niin kärsi nälkää seuraavaan päivään tuonne 11:tä saakka, jolloin saadaan soppaa.


Jouluaatto 1917

Siten lausui G.fr. Roos (Gruppenführer eli ryhmänjohtaja Nestori Roos, toim. huom.) runon ja sen jälkeen oli pyramidien esitystä. Senjälkeen sanottiin että pihalta saa mennä hakemaan ruokaa korpraalikunnittain, minäkin luulin että saadaanhan sitä jotain hyvää joka näin Jouluna maistuisi, kun kuulin Leanderin Lasselta että heidän komppaniassa on komppanian puolesta hommattu siankinkkuja y.m. mutta suureksi pettymyksekseni näin että ainoastaan kenttäkeittiöillä oli tuotu veteen keitettyä riisipuuroa, jota sitten sai keittoastiansa kannellisen ilman maitoa tietysti. Juuri sitä syödessäni kuvailin, että vaikka kotona Suomessa ei olisikaan olosuhteiden ollessa näin kireät, niin kylläinen joulu kuin aina rauhan aikana, niin olisi sitä kuitenkin ollut jotain muutakin kuin kannellinen riisipuuroa, mutta kun kerran on ruvennut sotamieheksi, niin mukautua ja tyytyä siihen mitä saa, vaikka on suurin juhlakin.

 

Joulupäivällinen oli seuraava: 1 litra hernerokkaa joka ei suinkaan ollut sillä pilattu, että olisi ollut lihaa ja herneitä runsaasti, vain päinvastoin oli se jotensakin laihanlaista soppaa.

No niin, avasimpa sitten sen lahja pakein, siellä oli postikortti sekä toinen sellainen, että saa, jos tahtoo, kiittää peketistaan, paketit kun oli lahjoittanut Saksalaiset kauppiaat ja rahamiehet, minun pakettini oli lahjoittanut:

An die Handelskammer, Z. Händen des Vorsitzenden, Herrn Christian Andersen, Kiel.

Sen lisäksi oli vielä pieni tasku peili, tasku kirja, linkkuveitsi, pieni kokoelma nuppi, silmä ja hakaneuloja sekä jonkun verran ompelulankaa ja oli Kriegs Geduld-Spiel ja siinä ne sitten olivat, arviolta yhteensä noin 1:75 – tai 2 mk arvoiset.


Jouluaamu 1917

Jouluaamuna herätettiin klo 7, sillä koko pataljoonan oli mentävä kirkkoon puoli kahdeksalta, ensinnä rupesin juomaan kahvia ja juttelin Mäkelän kanssa etten ollut ennen koskaan niin kuittia jouluaattoa viettänyt, ja jouluaamuna kun kahvin kanssa aina on saanut vehnästä niin paljon kun on tahtonut, niin nyt sitävastoin ei ollut edes leipääkään. Mäkelällä sitävastoin oli edellisen päivän leipäannos melkein koskematta, sillä hän oli viettänyt jouluaaton isäntänsä luona, jolla on hän ollut n.s. purssina, (Bursch, sotilaspalvelija, toim. huom.) hän sitten antoikin minulle niin paljon kun kahvin kanssa tarvittiin.

Kello lähetessä puolta kahdeksaa huudettiin pihalla järjestäytymään kirkkoon menoa varten. Kirkossa ensinnä lauloi saksalaisista muodostettu pieni kuoro, ja sen jälkeen puhui jääkäri Anttila päivän merkityksestä koko mieleenpainuvasti, hän joka Suomessa ollessaan on ennen ollut pappina (kyseessä oli teologian ylioppilas Hannes Anttila, toim. huom.).

Kirkosta tultuamme rupesimme odottamaan ruokaa, jonka saimme klo 11. Joulupäivällinen oli seuraava: 1 litra hernerokkaa joka ei suinkaan ollut sillä pilattu, että olisi ollut lihaa ja herneitä runsaasti, vain päinvastoin oli se jotensakin laihanlaista soppaa.

Iltapäiväksi oli tavallinen päiväannos leipää, anselmin mittainen pätkä sellaista jauhomakkaraa sekä tavanmukainen kahvi. Kahvin juotuani lähdin vähän ulos kävelemään, ja tapasin Paavon jonka kanssa juttelimme kaikenlaista, sekä tulin jälleen kotiin, jossa vietinkin poikien kanssa Bismarkkia pelatessamme koko illan. Nukkumaan ruvetessani rupesimme vielä puhumaan Ansaksen kanssa kaikenlaisia entisiä muistojamme siviliajoiltamme, noin kello 11 rupesimme kuitenkin nukkumaan sillä tavanmukainen valojen sammuttaminen tapahtui 9.15.


8. tammikuuta 1918

Aamulla klo 9 lähdettiin eräälle kentälle koko pataljoona, siellä julkilausui pataljoonan päällikkö että Saksan julistaminen Suomen itsenäiseksi johtui suurimmaksi osaksi juuri tästä pataljoonan työstä, ja käski puolestamme olla ylpeitä siitä, sekä samalla huudettiin 3 kertainen eläköö huuto itsenäisen Suomen kunniaksi.

Sen vuoksi ei taas ollutkaan mitään dinstiä (Dienst: palvelusta, toim. huom.), vaan illaksi oli kaikki kehotettu olemaan kotona kello kuudelta, silloin piti Operzugf. Jakopsson (Oberzugführer, ylijoukkueenjohtaja Viktor Jacobsson, toim. huom.) puheen, jossa hän ilmi toi meidän hyödyllisyytemme Suomen itsenäisyys kysymyksessä.


3. helmikuuta 1918

Sunnuntaina 3 p. sain lukeakseni (Kyösti) Wilkunan kirjan 8 kuukautta Spalernajassa, joka oli oikein mielenkiintoinen syystä että siinä puhutaan paljon täkäläisistä oloista, jossa me Suomalaiset nyt olemme sekä muutenkin muistutti jonkin verran niitä olosuhteita, joita kirjan tekijä oli saanut kokea m.m. asuntoon, yksinkertaisuuteen ja ruokaan nähden.

Näihin aikoihin oli tapaukset Suomessa kehittyneet nopeasti, siellä kun on aivan selvä sota punakaartilaisten ja valkoisen kaartin välillä, näiden tapausten johdosta oli mieliala pataljoonassa päivä päivältä kohonnut siihen suuntaan että Suomeen on päästävä, hinnalla millä hyvänsä, aivan ensi tilassa, sen johdosta onkin tilapäisesti perustettu sotilasneuvosto asiaa mitä pikimmin perille ajamaan, neuvosto joka yksinomaan oli kokoonpantu ainoastaan jääkäreistä sekä alemmista kihoista.

Viikot vierivät ja päivät kuluvat, elämä tuntuu entistä raskaammalta, sillä näin yksitoikkoinen päiväjärjestelmä väkisinkin suututtaa toisinaan, niin kipeästi kun kotimaassa meitä nyt luultavasti tarvittaisiin, saamme sitävastoin olla täällä vieraiden ihmisten parissa ja lojuilla kylmässä kasarmissa. Aamulla mustan aamukahvin juotuaan rupeaa kiltisti kuuntelemaan jostain vanhasta aineesta oppituntia sekä sen jälkeen tavallisesti pihalla äkseerausta. Kello 11 saat soppaa joka ei suinkaan ole liialla ravintopitoisuudella pilattu, toisinaan on se sellaista että luulisi olevan tarkoitettu karjan rehuksi.


7. helmikuuta 1918: Matka Suomeen alkaa

Kello 11 lähdimme taasen eteenpäin, vieläkään ei kukaan tiennyt minkä mennään mutta eteenpäin sitä vaan mentiin, vasta aamulla neljän aikaan sanottiin että 5 aikaan juna on Danzigin asemalla ja siellä on noustava pois, sekä sen jälkeen on vielä pikkuinen junamatka, ja niin tapahtuikin, klo 5 noustiin pois Danzigin asemalla, siellä vähän aikaa odoteltuamme noustiin jälleen junaan joka vei meidät satamaan.

Satamassa oli 3 Suomalaista laivaa laiturissa jotka me heti arvasimme niiksi, joiden piti lastia viemän Suomeen. Laiturille olikin tuotu jo kaikenlaisia sotatarpeita: kenttäkeittiöitä, lapioita, kiväärejä, lapiontuppeja ja kaikenlaisia suurempia ja pienempiä laatikoita ja säkkejä jotka sisälsivät mikä mitäkin. Niin sitä vähän ajan kuluttua ruvettiin kohta laivaa nim. Poseidon ja Mira nimistä lastaamaan.

 

Niin kipeästi kun kotimaassa meitä nyt luultavasti tarvittaisiin, saamme sitävastoin olla täällä vieraiden ihmisten parissa ja lojuilla kylmässä kasarmissa.

Perjantain ja lauantain lastattua laivat olivatkin aivan täpö täynnä ja lauantaina iltapäivällä sanottiin että matkalle lähdetään klo 10, kaikki pojat olivatkin kokoontuneet kannelle odottamaan lähtöä, mutta siitä ei vielä tullutkaan mitään, aivan viime tingassa kun oli tullut sellainen sähkösanoma jossa meidän täytyi vielä lähtöä odottaa.

Vielä kului koko Sunnuntai ja maanantai päivä odotukseen jotka tuntuivatkin koko lailla pitkiltä, vasta maanantai iltana sanottiin että lähdetään klo 10.30 ja vähää ennen pidettiinkin nimihuuto että kaikki pojat olivat saapuvilla. Kellon lähetessä ilmoitettua aikamäärää olivat taasen pojat kokoontuneet kannelle odottamaan lähtöä, minäkin odotin sitä noin 1/2 tuntia mutta kun ei lähtöä näyttänyt tulevankaan menin kämppään ja rupesin nukkumaan. Kellon ollessa puoli kahdentoista paikkeilla heräsin siihen kun joku huusi että nyt sitä lähdetään, niin minäkin riensin jälleen kannelle ja huomasin että niin todellakin oli laita.


11. helmikuuta 1918: Merellä kohti Vaasaa

Siis maanantai iltana kello 11.45 helmikuun 11 päivänä jätimme Saksan rannat, jota niin kauvan jo kaikki oli toivonutkin. Ilma oli hyvin kaunis, tuuli ei käynyt paljo yhtään ja muutenkin oli se koko lailla lämmintä, pimeä vaan oli niinkuin säkissä.

12. helmikuuta 1918

Heräsimme laivan oikein aika lailla keinuessa, toiset olivat tulleet kovasti merikipeäksi ja antoivat ylen minkä kerkisivät, minä sitävastoin en ollut juuri yhtään kipeä, pääni ainoastaan oli sellainen kun väliin pikku kännin jälkeen, puolenpäivän aikaan kun saatiin soppa niin ei se minullekaan maistunut, ja niin sinä päivänä oli lisuketta saatavana myöhään iltapäivällä

Päiväkirja päättyy tähän. Ahlqvist ei laittanut viimeiseen virkkeeseen pistettä.

Artikkeli on julkaistu 20.11.2014 ilmestyneessä Jääkärit-erikoislehdessä.

IS Historia -sarja kertoo joka sunnuntai historian käännekohdista ja niihin liittyvistä ihmiskohtaloista.
  • Historia

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Janne Ahonen, 39, koki jotakin ainutkertaista ilmalentonsa aikana

    2. 2

      Haluatko miljonääriksi: Jani, 60, teki erikoisen valinnan ja putosi – olisitko osannut kysymyksen lastenelokuvasta?

    3. 3

      4 eri mitoilla varustettua miestä avautuu seksielämästään: ”Teen parhaani sillä, mitä minulla on”

    4. 4

      Postimatkasta tuli eloonjäämiskamppailu: 53-vuotias Patrik vajosi jäihin ja oli tunnin elottomana

    5. 5

      Pariskunta putosi jäihin Espoossa: Sukeltajat etsivät turhaan yli tunnin – sitten tuli helpottava tieto

    6. 6

      Epäonninen kaatuminen ratkaisi kultamitalitaiston – pettynyt norjalaistähti kommentoi kitkerästi

    7. 7

      Katso video: Aira Samulin, 90, näyttää miten tanssitaan discoa

    8. 8

      Entinen Emmerdale-tähti taistelee parantumatonta syöpää vastaan – kieltäytyi ennusteesta: ”En halua lääkärien arvailevan”

    9. 9

      Upeaa, Krista! Pärmäkosken kaulaan pujotettiin MM-hopea

    10. 10

      Johnny Deppin teinitytär hätkähdytti asullaan – mallilupauksella erittäin syvään uurrettu kaula-aukko

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Sipoolaisen perheenäidin automatka katkesi karulla tavalla Vantaalle – kuului ”järjetön pamaus”

    2. 2

      Muistatko suomalaisen Pets-duon kohublondit? Katosivat julkisuudesta ja muuttivat elämänsä suunnan täysin – tältä Tiina ja Sini näyttävät nyt

    3. 3

      Cheekiltä odottamaton sukupaljastus suorassa lähetyksessä – ”Wikipediaan voisi lisätä”

    4. 4

      Vantaalainen Marja, 68, ihmeissään: Auton tuulilasiin ilmestyi mystinen lappu parkkifirmalta – 3 viikon takaisesta pysäköinnistä

    5. 5

      Lestadiolaisperheessä kasvanut Johannes, 41, kertoo perheväkivallasta – isä rankaisi tv:n katsomisesta kumiletkulla

    6. 6

      Naisen salikuva sekoitti internetin – ovatko kaunottaren jalat todella nurinpäin vai huomaatko heti mistä on kyse?

    7. 7

      Cheek teki sukupaljastuksen – Wikipedia-sivu meni välittömästi uusiksi

    8. 8

      Tarkista ja kuuntele: Mikä oli Suomen listaykkösenä, kun sinä synnyit?

    9. 9

      Playboyssakin poseerannut ensimmäinen somekaunotar Christine Dolce on kuollut vain 35-vuotiaana

    10. 10

      Viisuvoittaja Loreenin räväkkä esitys varasti huomion – rinta lipui ulos topista: ”Miksi naiset eivät saisi olla puolialastomana?”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Julkkiksilta sataa tukea rumaksi haukutulle Maria Veitolalle – Rakel Liekiltä tyhjentävä kommentti

    2. 2

      Helsinkiläinen Nina, 44, avautuu isäpuolen järkyttävistä teoista: ”Äiti katseli vierestä, mutta ei koskaan puuttunut”

    3. 3

      Kummisetä antoi 10-vuotiaalle tyttärelle lahjarahaa – Kela rokotti koko perheeltä 341,52 euroa/kk

    4. 4

      Pekka Vähäsöyrinki tunnusti Mika Myllylän haudalla, milloin dopinginkäyttö alkoi: ”Siinä hetkessä annoin periksi”

    5. 5

      Traaginen onnettomuus Helsingissä – työkoneen kauha osui kävelijään, nainen kuoli vammoihinsa

    6. 6

      Stubb opetti Trumpille faktoja Ruotsista – viesti sytytti kiivaan keskustelun

    7. 7

      Tarkista ja kuuntele: Mikä oli Suomen listaykkösenä, kun sinä synnyit?

    8. 8

      Yleinen virhe wc-pöntöllä: Tästä syystä pyttyyn jää helposti ”jarrutusjäljet”

    9. 9

      Anu Saagim haukkui Maria Veitolaa rumaksi suorassa lähetyksessä – Veitola harmistui studioyleisön reaktiosta: ”Yleisö nauraa ja taputtaa”

    10. 10

      Nokialla pahoinpidelty 17-vuotias tyttö on kuollut

    11. Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Janne Ahonen, 39, koki jotakin ainutkertaista ilmalentonsa aikana

    2. 2

      Haluatko miljonääriksi: Jani, 60, teki erikoisen valinnan ja putosi – olisitko osannut kysymyksen lastenelokuvasta?

    3. 3

      4 eri mitoilla varustettua miestä avautuu seksielämästään: ”Teen parhaani sillä, mitä minulla on”

    4. 4

      Postimatkasta tuli eloonjäämiskamppailu: 53-vuotias Patrik vajosi jäihin ja oli tunnin elottomana

    5. 5

      Pariskunta putosi jäihin Espoossa: Sukeltajat etsivät turhaan yli tunnin – sitten tuli helpottava tieto

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Sipoolaisen perheenäidin automatka katkesi karulla tavalla Vantaalle – kuului ”järjetön pamaus”

    2. 2

      Muistatko suomalaisen Pets-duon kohublondit? Katosivat julkisuudesta ja muuttivat elämänsä suunnan täysin – tältä Tiina ja Sini näyttävät nyt

    3. 3

      Cheekiltä odottamaton sukupaljastus suorassa lähetyksessä – ”Wikipediaan voisi lisätä”

    4. 4

      Vantaalainen Marja, 68, ihmeissään: Auton tuulilasiin ilmestyi mystinen lappu parkkifirmalta – 3 viikon takaisesta pysäköinnistä

    5. 5

      Lestadiolaisperheessä kasvanut Johannes, 41, kertoo perheväkivallasta – isä rankaisi tv:n katsomisesta kumiletkulla

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Julkkiksilta sataa tukea rumaksi haukutulle Maria Veitolalle – Rakel Liekiltä tyhjentävä kommentti

    2. 2

      Helsinkiläinen Nina, 44, avautuu isäpuolen järkyttävistä teoista: ”Äiti katseli vierestä, mutta ei koskaan puuttunut”

    3. 3

      Kummisetä antoi 10-vuotiaalle tyttärelle lahjarahaa – Kela rokotti koko perheeltä 341,52 euroa/kk

    4. 4

      Pekka Vähäsöyrinki tunnusti Mika Myllylän haudalla, milloin dopinginkäyttö alkoi: ”Siinä hetkessä annoin periksi”

    5. 5

      Traaginen onnettomuus Helsingissä – työkoneen kauha osui kävelijään, nainen kuoli vammoihinsa

    6. Näytä lisää