Valikko

Protektionismi ratsastaa jälleen

Protektionismi nostetaan takuuvarmasti esiin aina, kun Yhdysvalloissa käydään presidentinvaalikampanjaa – niin tälläkin kertaa. Amerikan käänne takaisin kohti protektionismia tapahtui kuitenkin jo paljon aiemmin, nimittäin presidentti George W. Bushin vuonna 2001 asettamien terästullien myötä.

On vaikea ymmärtää, millaisiin laskelmiin Bushin hallinnon teräksen tuonnille asettamat tullit oikeastaan perustuivat. Ne olivat huonoa talouspolitiikkaa, koska ne köyhdyttivät Amerikkaa. Ne olivat myös huonoa kauppapolitiikkaa, sillä menetetyt voitot ja työntekijöiden järjestäytyminen synnyttivät terästä kuluttavilla aloilla suurempaa vahinkoa kuin mitä olivat terästeollisuudelle tulleista koituneet hyödyt. Sitä paitsi terästä kuluttavat alat olivat vähintään yhtä hyvin järjestäytyneitä ja pitivät vähintään yhtä kovaa ääntä Washingtonissa kuin teräksentuottajatkin.

Viimeiseksi terästullit olivat myös huonoa diplomatiaa: miksi kukaan solmisi sopimuksia sellaisen hallituksen kanssa, joka näyttää innokkaasti pyrkivän osoittamaan, että se on valmis luistamaan sitoumuksistaan mitä mitättömimpien sisäpoliittisten hyötyjen vuoksi?

Ikävä kyllä Amerikan käänne takaisin kohti protektionismia ei jäänyt tähän. Se jatkui viime vuonna, kun Bushin hallinto havaitsi, ettei sillä ollut minkäänlaista ohjelmaa työllisyyden tukemiseksi, ja lähti tämän jälkeen tutkimaan, voitaisiinko Kiinan aliarvostettua valuuttakurssia kenties syyttää tehtaiden sulkemisesta Ohiossa.

Ei siis mikään ihme, että demokraattinen puolue on nyt tarttunut protektionistiseen aseeseen. Puolueen presidenttiehdokas John Kerry puhuu siitä, kuinka yritysjohtajat, jotka siirtävät työpaikkoja ja hankkeita ulkomaille verojen kiertämiseksi, pettävät Amerikan. Kerryn vastaehdokas John Edwards puhui siitä, kuinka syvä kuilu hänen ja Kerryn välillä vallitsee kauppaa koskevissa kysymyksissä. Tässä mallissa Kerry kuuluu vapaakaupan kannattajiin.

Kolmen viime vuoden aikana maailmankaupan vapauttamisessa on edistytty huomattavasti vähemmän kuin sen kannattajat olisivat toivoneet. Ellei heilurin liikettä onnistuta pysäyttämään Yhdysvalloissa, vuosikymmenen loppu tulee olemaan aivan yhtä surkea.

Sen enempää Euroopan unionin kuin Japaninkaan on turha odottaa tekevän juuri muuta kuin antautuvan vastahakoisesti kaupan vapauttamissopimuksin. Ilman Yhdysvaltain aggressiivista johtajuutta – eli kongressia ja johtajia, jotka uskovat vapaakauppaan – kaupan vapauttaminen jää yksinkertaisesti toteutumatta, ja luvassa on lisää poikkeustulleja, erityiskiintiöitä ja vapaaehtoisia vientirajoituksia.

Kaikilla näillä toimenpiteillä on äärimmäisen vähän vaikutusta Yhdysvaltoihin. Sen sijaan ne kykenevät aiheuttamaan mittaamatonta tuhoa nousevan talouden maille, jotka vievät tuotteitaan Amerikkaan.

Voiko mikään pysäyttää tätä käännettä? Luultavasti ei, ellei Yhdysvaltain kotimainen kysyntä ala yhtäkkiä voimakkaasti vahvistua ja käänny kestäväksi noususuhdanteeksi, jota säestää työllisyyden nopea kasvu. Viimeisen kolmen vuoden aikana työllisten työikäisten määrä on laskenut Amerikassa prosentuaalisesti enemmän kuin milloinkaan sitten suuren lamakauden.

Amerikkalaiset työläiset ja äänestäjät tuntevat entistä suurempaa huolta työpaikoistaan ja ovat entistä valmiimpia syyttämään mitä tahansa tekijää niiden epävarmuudesta, koska he ovat nähneet työmarkkinaolojen heikkenevän tavalla, jollaisesta kellään alle 85-vuotiaalle ei ole edes muistikuvaa. Kehno työmarkkinatilanne lisää protektionistisen käänteen voimaa.

Siksi meidän on todennäköisesti hyväksyttävä se, että protektionistiset mielialat säilyvät edelleen voimakkaina. Meidän tulisi kuitenkin etsiä keinoja, joilla lyhentää nykyisen poliittisen suhdanteen protektionistisessa loppupäässä vietettyä aikaa ja sen aiheuttamia vahinkoja. Paluuta kaupan vapauttamiseen voitaisiin nopeuttaa kahdella perustelulla ja yhdellä taloudellisella muutoksella.

Vapaakauppaa puoltavat perustelut ovat vahvoja, mutta niitä ei ole juurikaan käytetty hyväksi. Ensimmäistä perustelua voisivat käyttää ne maat, jotka vievät tuotteita Yhdysvaltoihin. Niiden tulisi kertoa amerikkalaisille toimittajille, poliitikoille, äänestäjille ja työläisille niistä lukemattomista Amerikan työpaikoista, joita ei olisi olemassakaan ilman näiden maiden Yhdysvaltojen-vientiä. Pelko siitä, että kaupan laajeneminen hävittää työpaikkoja ja häiritsee Amerikan taloutta on saatava tasapainotetuksi asettamalla sitä vastaan toinen kauhuskenaario, jossa kaupan supistuminen hävittää työpaikkoja ja häiritsee taloutta.

Toinen perustelu on niitä varten, jotka ovat huolissaan Amerikan kansallisesta turvallisuudesta. Tällä vuosituhannella maailma tulee käymään jatkuvaa sotaa terrorismia vastaan. Tärkeä osa tuota sotaa on terrorismin vihollisten kokoaminen kestävään liittoon. Maailmankaupan lisääminen voi näytellä merkittävää roolia liittojen muodostamisessa.

Lisäksi Euroopassa ja Japanissa tarvitaan taloudellista muutosta, nimittäin siirtymistä deflaatiosta reflaatioon. Euroopan ja Japanin kysynnän voimakas kasvu, joka kasvattaa Yhdysvaltain vientiä näihin maihin, olisi tehokkain kuviteltavissa oleva tekijä vapaakaupan edistämiseksi.

Eurooppa ja Japani ovat liian pitkään alistaneet täystyöllisyystavoitteensa muille päämäärille, joko äärimmäisen alhaisen inflaatiotason ylläpitämiselle (Eurooppa) tai kuplatalouden kustannusten välttämiselle (Japani). Amerikkalaiset äänestäjät on huomattavasti helpompi vakuuttaa kaupan vapauttamisen myönteisistä vaikutuksista tilanteessa, jossa Yhdysvallat ei ole ainoa globaalin kysynnän veturi eikä maailman viime hädän tuoja.

J. Bradford DeLong on kansantaloustieteen professori Kalifornian yliopistossa Berkeleyssa ja Yhdysvaltain entinen apulaisvaltiovarainministeri.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Kyösti Kakkonen Karjalaisessa: Työntekijät nousevat pian kapinaan ay-liikettä vastaan

    2. 2

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    3. 3

      Sähköinen postilaatikko kerää kritiikkiä: ”Pitää olla mahdollisuus asioida miten parhaiten sopii”

    4. 4

      Stark sulkee kuusi myymälää – irtisanoo jopa 160

    5. 5

      Autojen ominaisuudesta tuli ongelma – piti säästää energiaa, voikin aiheuttaa kolareita

    6. 6

      Paperiosakkeet hukassa? Sampo antoi lisäaikaa

    7. 7

      IMF huolissaan: Velkaantuminen lisännyt kotitalouksien haavoittuvuutta

    8. 8

      Nobel-voittaja Hart: Trumpin talouspolitiikka uhka USA:n ja maailman taloudelle

    9. 9

      Tärkeän lääkkeen hinta 23-kertaistui – yhtiölle sakot nimikikkailusta

    10. 10

      Venäjä yksityistää liki viidenneksen Rosneftista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    2. 2

      Kyösti Kakkonen Karjalaisessa: Työntekijät nousevat pian kapinaan ay-liikettä vastaan

    3. 3

      Stark sulkee kuusi myymälää – irtisanoo jopa 160

    4. 4

      Yle: Kodin1-nimen ostaja selvisi – aikoo kilpailla hinnoilla

    5. 5

      Autojen ominaisuudesta tuli ongelma – piti säästää energiaa, voikin aiheuttaa kolareita

    6. 6

      Tärkeän lääkkeen hinta 23-kertaistui – yhtiölle sakot nimikikkailusta

    7. 7

      Jättikauppa: Konecranes myy nosturiyhtiön

    8. 8

      Tuloerojen kuilu: Rikkaimmat +70 % – köyhimmät +30 %

    9. 9

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    10. 10

      ”Vei mahdollisuuden huippu-uraan” – entinen opiskelija vaatii Oxfordin yliopistolta miljoonakorvauksia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    2. 2

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    3. 3

      Keskiansio 160 000 euroa vuodessa – tämä ammattiryhmä vaatii lakoilla lisää

    4. 4

      Alkon kilpailutus hämmentää: 100-vuotiaan Suomen juhlalikööriksi virolainen Vana Tallinn

    5. 5

      Suomalaiset saavat liikaa palkkaa? ”Perheen elo muuttuu selviytymistaisteluksi”

    6. 6

      20-vuotiaita autoja huristelee Suomen teillä paljon – tiedätkö, onko yleisin malli Golf, Astra vai Corolla?

    7. 7

      Suomen ilmasto on myrkkyä autoille – arvaatko, mikä lämpötila on pahin?

    8. 8

      Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin – toteutuuko Marxin ennustus?

    9. 9

      Suomalaiset myivät tätä juuri joukolla – nyt suositellaan ostamaan

    10. 10

      Terrafame-johtaja Ratia toimii myös yhtiön konsulttina – satojen tuhansien palkkiot

    11. Näytä lisää