Länsi-Euroopan yliedustus uhkaa vallanjaon tasapainoa

Kansainvälisen valuuttarahaston uuden toimitusjohtajan etsintä tarjoaa kouriintuntuvan muistutuksen siitä, kuinka epäoikeudenmukaisia nykyiset kansainväliset instituutiot ovat. Koska ne luotiin toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa, ne heijastavat todellisuutta, joka on lakannut olemasta jo aikoja sitten.

Vallan organisointi ja jako YK:ssa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Maailmanpankissa ja G7-maiden tapaamisissa heijastelee globaalia tasapainoa, joka on hävinnyt kauan sitten. Toisen maailmansodan jälkeen Saksa ja Japani olivat tappion kärsineitä hyökkääjiä, Neuvostoliitto merkittävä uhkatekijä ja Kiinassa riehui sisällissota, joka toi myöhemmin valtaan Maon kommunistit. Useimmat niin sanotun kolmannen maailman maat olivat joko vasta itsenäistyneitä tai edelleen siirtomaavallan alla; ne kaikki olivat joka tapauksessa erittäin köyhiä.

Vuonna 1945 maailmassa oli 74 itsenäistä valtiota; nykyään niitä on 193. Kiinan, Kuuban ja Pohjois-Korean ohella kommunismi on muodissa enää Länsi-Euroopan kuppiloissa ja muutamilla amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Saksa on yhdistynyt, ja suuri osa kolmatta maailmaa kasvaa teollisuusmaita nopeammin: Bangaloressa rakennetaan tietokoneohjelmistoja, ja amerikkalaisiin yliopistoihin sekä kauppakorkeakouluihin saapuu tuhansia hakemuksia lahjakkailta kiinalaisopiskelijoilta.

Koko maailma on kääntynyt ylösalaisin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi Ranska ja Britannia säilyttävät edelleen pysyvän jäsenyytensä YK:n turvallisuusneuvostossa. Tämä oli perusteltua vuonna 1945, muttei enää nykypäivänä. Miksi juuri Ranska ja Britannia, eikä esimerkiksi Saksa ja Japani, jotka ovat paljon suurempia talouksia? Tai Intia ja Brasilia, kaksi valtavan suurta maata?

Onko todellakin perusteltua, että kahdella Euroopan unionin jäsenmaalla on veto-oikeus turvallisuusneuvostossa, kun kolmas maailma Kiinaa lukuunottamatta ei ole laisinkaan edustettuna? Euroopan unionilla ei ole yhteistä ulkopolitiikkaa eikä myöskään tule olemaan, ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta tämä ei ole riittävä syy Ranskan ja Britannian asettamiseksi muiden edelle. Jos Eurooppa on tosissaan hahmottelemassa yhteistä ulkopolitiikkaa, onko nykyisessä järjestelyssä mitään mieltä? Totta kyllä, Ranskalla ja Britannialla on Euroopan paras ulkoasiainhallinto, mutta tässä syy ja seuraus käännetään päälaelleen. Ranska ja Britannia pystyvät ylläpitämään ulkoasiainhallintoaan siksi, että ne ovat edelleen merkittäviä ulkopoliittisia vaikuttajia.

Euroopan yliedustus ulottuu turvallisuusneuvostoa laajemmalle. Vaikka Euroopalla ei olekaan yhteistä ulkopolitiikkaa, sillä on jonkinlainen yhteinen talouspolitiikka: 15 nykyisestä jäsenmaasta 12 on siirtynyt euroon ja niillä on yhteinen keskuspankki. Tästä huolimatta Saksa, Ranska, Italia ja Britannia pitävät hallussaan neljää G7-ryhmän seitsemästä jäsenpaikasta.

Tilanne on vielä nurinkurisempi G7-maiden valtiovarainministerien kohdatessa: Ranskan, Saksan ja Italian keskuspankkien johtajat osallistuvat edelleen näihin kokouksiin, vaikka heidän pankkinsa ovat enää pelkkiä Euroopan keskuspankin haarakonttoreita, kun taas EKP:n – näiden maiden todellisen rahataloudellisen auktoriteetin – pääjohtaja on pelkkä "kutsuvieras". Eikö Euroopalla pitäisi olla vain yksi paikka?

Euroopan johtajat vastustavat tietenkin kiivaasti kaikkia tämäntyyppisiä uudistuksia. He pelkäävät menettävänsä paitsi mainioita tilaisuuksia saada kuvansa tiedotusvälineisiin myös todellista valtaa. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon valtaa Euroopan johtajilla todisuudessa on G7-kokouksissa: Yhdysvaltain presidentti, ulkoministeri ja valtiovarainministeri sekä Yhdysvaltain keskuspankin johtaja saavat melko varmasti tahtonsa läpi helpommin suuressa, raskaasti liikuteltavassa ryhmässä kuin pienemmässä kokoonpanossa, jossa Eurooppa puhuisi yhdellä äänellä.

Kansainvälisen valuuttarahaston uuden toimitusjohtajan haku noudattaa tätä kaavaa. Virka on varattu länsieurooppalaiselle, sillä amerikkalaiset pitävät hallussaan Maailmanpankkia. Tämä työnjako jättää ulkopuolelle kehitysmaat, joista monet "kehittyvät" niin vauhdikkaasti, että ne ovat pian rikkaampia kuin Eurooppa, jos tilannetta mitataan bruttokansantuotteella henkeä kohden.

Entä miljardi intialaista tai 1,2 miljardia kiinalaista? Eikö jotakuta heistä pitäisi ainakin harkita tällaiseen virkaan? Entä ahkerasti työtä tekevät ja maansa taloutta nopeasti kasvattavat eteläkorealaiset? Miksei heillä tulisi olla edustajaa samalla tasolla kuin Italialla ja Ranskalla? Entä Latinalaisen Amerikan menestyjät, kuten esimerkiksi Chile ja kenties Meksiko tai Brasilia?

Sitä paitsi eurooppalaiset eivät näytä suuremmin välittävän koko virasta. Erosihan esimerkiksi IMF:n edellinen toimitusjohtaja Horst Köhler tästä toimesta, jonka haltija on koko maailman huomion keskipisteenä. Eron jälkeen hän otti vastaan nimityksen puhtaasti seremoniaaliseen Saksan presidentin virkaan, jonka haltijalla ei ole minkäänlaista valtaa edes Saksan sisällä.

OECD:n päämaja on Pariisissa, FAO:n taas Roomassa, ja listaa voisi jatkaa edelleen. Lyhyesti sanottuna Länsi-Eurooppa on yliedustettuna kansainvälisissä järjestöissä, kun otetaan huomioon sen bruttokansantuotteella ja eritoten väestömäärällä mitattu koko. Siksi ei ole yllättävää, että jotkut eurooppalaiset – erityisesti ranskalaiset – ovat niin haluttomia uudistamaan kansainvälisiä organisaatioita, edes siten, että YK:n tuhlailevuutta ja tehottomuutta vähennettäisiin. Joku saattaisi hyvinkin ehdottaa, että ensimmäinen askel tähän suuntaan olisi supistaa Euroopan edustus turvallisuusneuvostossa yhteen paikkaan.

Eurooppa on likinäköinen. Yksi paikka YK:ssa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa nostaisi sen samalle tasolle Yhdysvaltojen kanssa ja pikemminkin lisäisi kuin vähentäisi maanosan globaalia vaikutusvaltaa.

Länsi-Euroopan yliedustus ja taloudellista merkitystään kasvattavien kehitysmaiden aliedustus ei voi jatkua. Se on jo synnyttämässä jännitteitä. Aikansa eläneiden suuruushaaveiden ei pitäisi antaa vaikuttaa vallan asialliseen ja oikeudenmukaiseen jakoon kansainvälisellä kentällä.

Alberto Alesina on kansantaloustieteen professori Harvardin yliopistossa; Francesco Giavazzi on kansantaloustieteen professori Bocconin yliopistossa Milanossa.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Nämä kuitit kannattaa säästää – ”Silloin kuittien on löydyttävä”

    2. 2

      Karu arvio öljystä: Jos toukokuussa ei tapahdu, romahdus uhkaa

    3. 3

      Kommentti: Toisille pian 200 e/kk enemmän – Lindströmin eläketuki on epäreilu

    4. 4

      Goldman Sachs puhui Helsingin pörssin laskuun

    5. 5

      Pian voi alkaa hakea uutta eläketukea – 760 e/kk

    6. 6

      10 hankalaa kysymystä työhaastatteluista – ja mitä niillä haetaan

    7. 7

      ”Aivan uutta tietoa” – Helsinki-Tallinna -tunnelin selvityksen ”tulokset lupaavia”

    8. 8

      Suomalaismies yritti saada 25 000 euron sairaalakuluja vakuutusyhtiöiltä – joutui mustalle listalle

    9. 9

      Kommentti: Pitkäaikaistyöttömyys laskee, Sipilä väitti – tilastoharhan takaa paljastuu karu totuus

    10. 10

      ”Ei ole välttämättä varaa maksaa satojen eurojen lääkkeitä ensin itse” – Kela tarttui ongelmaan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Hienostunut rikollinen juoni” ABB:ssä: Talousvastaava vei 100 miljoonaa ja katosi

    2. 2

      Kauppojen aukiolot vapautettiin – näin kävi ABC-asemien markettimyynnin

    3. 3

      Lähteet: Trumpin päästrategi Bannon tapasi Saksan suurlähettilään – viesti EU:lle oli kylmäävä

    4. 4

      Näkökulma: Euron tuho voi alkaa – näin ajopuu-Suomen kohtalo ratkeaa

    5. 5

      Pian voi alkaa hakea uutta eläketukea – 760 e/kk

    6. 6

      Kreikka tarvitsee taas rahaa – näin se vaikuttaa Suomeen

    7. 7

      ”Ruoka mätänee pelloille” – vakava varoitus Brexitistä

    8. 8

      Karu arvio öljystä: Jos toukokuussa ei tapahdu, romahdus uhkaa

    9. 9

      Kommentti: Toisille pian 200 e/kk enemmän – Lindströmin eläketuki on epäreilu

    10. 10

      10 hankalaa kysymystä työhaastatteluista – ja mitä niillä haetaan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yle: Kirjeessä koteihin jaettu oikea seteli hämmentää suomalaisia – osa palauttaa, vaikkei tarvitsisi

    2. 2

      ABC-asemien S-bonus muuttuu – ”Aion äänestää jaloillani”

    3. 3

      50 000 miestä parhaassa iässä ei tee töitä tai opiskele – ”Mitä heille tapahtui?”

    4. 4

      Näin suomalainen mies putoaa työelämästä – ”Ajatellaanko todella, että ihmiset haluavat elää tuilla?”

    5. 5

      Venäläismiljardöörin purjelaiva takavarikoitiin – jättimäinen merilelu maksoi 400 miljoonaa

    6. 6

      Metalliliitto: Työpaikalla pidettiin mustaa listaa työntekijöistä – levisi vahingossa kaikille

    7. 7

      Uusi eläkemuoto houkuttelee työttömiä – hetken helpotus voi kostautua

    8. 8

      Sunnuntailisistä nautittu 100 vuotta – joko riittää?

    9. 9

      Suomalaismies yritti saada 25 000 euron sairaalakuluja vakuutusyhtiöiltä – joutui mustalle listalle

    10. 10

      Katsastuksiin ehdotetaan tiukennuksia – ”Turhia kustannuksia autoilijalle”

    11. Näytä lisää