Valikko

Länsi-Euroopan yliedustus uhkaa vallanjaon tasapainoa

Kansainvälisen valuuttarahaston uuden toimitusjohtajan etsintä tarjoaa kouriintuntuvan muistutuksen siitä, kuinka epäoikeudenmukaisia nykyiset kansainväliset instituutiot ovat. Koska ne luotiin toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa, ne heijastavat todellisuutta, joka on lakannut olemasta jo aikoja sitten.

Vallan organisointi ja jako YK:ssa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Maailmanpankissa ja G7-maiden tapaamisissa heijastelee globaalia tasapainoa, joka on hävinnyt kauan sitten. Toisen maailmansodan jälkeen Saksa ja Japani olivat tappion kärsineitä hyökkääjiä, Neuvostoliitto merkittävä uhkatekijä ja Kiinassa riehui sisällissota, joka toi myöhemmin valtaan Maon kommunistit. Useimmat niin sanotun kolmannen maailman maat olivat joko vasta itsenäistyneitä tai edelleen siirtomaavallan alla; ne kaikki olivat joka tapauksessa erittäin köyhiä.

Vuonna 1945 maailmassa oli 74 itsenäistä valtiota; nykyään niitä on 193. Kiinan, Kuuban ja Pohjois-Korean ohella kommunismi on muodissa enää Länsi-Euroopan kuppiloissa ja muutamilla amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Saksa on yhdistynyt, ja suuri osa kolmatta maailmaa kasvaa teollisuusmaita nopeammin: Bangaloressa rakennetaan tietokoneohjelmistoja, ja amerikkalaisiin yliopistoihin sekä kauppakorkeakouluihin saapuu tuhansia hakemuksia lahjakkailta kiinalaisopiskelijoilta.

Koko maailma on kääntynyt ylösalaisin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi Ranska ja Britannia säilyttävät edelleen pysyvän jäsenyytensä YK:n turvallisuusneuvostossa. Tämä oli perusteltua vuonna 1945, muttei enää nykypäivänä. Miksi juuri Ranska ja Britannia, eikä esimerkiksi Saksa ja Japani, jotka ovat paljon suurempia talouksia? Tai Intia ja Brasilia, kaksi valtavan suurta maata?

Onko todellakin perusteltua, että kahdella Euroopan unionin jäsenmaalla on veto-oikeus turvallisuusneuvostossa, kun kolmas maailma Kiinaa lukuunottamatta ei ole laisinkaan edustettuna? Euroopan unionilla ei ole yhteistä ulkopolitiikkaa eikä myöskään tule olemaan, ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta tämä ei ole riittävä syy Ranskan ja Britannian asettamiseksi muiden edelle. Jos Eurooppa on tosissaan hahmottelemassa yhteistä ulkopolitiikkaa, onko nykyisessä järjestelyssä mitään mieltä? Totta kyllä, Ranskalla ja Britannialla on Euroopan paras ulkoasiainhallinto, mutta tässä syy ja seuraus käännetään päälaelleen. Ranska ja Britannia pystyvät ylläpitämään ulkoasiainhallintoaan siksi, että ne ovat edelleen merkittäviä ulkopoliittisia vaikuttajia.

Euroopan yliedustus ulottuu turvallisuusneuvostoa laajemmalle. Vaikka Euroopalla ei olekaan yhteistä ulkopolitiikkaa, sillä on jonkinlainen yhteinen talouspolitiikka: 15 nykyisestä jäsenmaasta 12 on siirtynyt euroon ja niillä on yhteinen keskuspankki. Tästä huolimatta Saksa, Ranska, Italia ja Britannia pitävät hallussaan neljää G7-ryhmän seitsemästä jäsenpaikasta.

Tilanne on vielä nurinkurisempi G7-maiden valtiovarainministerien kohdatessa: Ranskan, Saksan ja Italian keskuspankkien johtajat osallistuvat edelleen näihin kokouksiin, vaikka heidän pankkinsa ovat enää pelkkiä Euroopan keskuspankin haarakonttoreita, kun taas EKP:n – näiden maiden todellisen rahataloudellisen auktoriteetin – pääjohtaja on pelkkä "kutsuvieras". Eikö Euroopalla pitäisi olla vain yksi paikka?

Euroopan johtajat vastustavat tietenkin kiivaasti kaikkia tämäntyyppisiä uudistuksia. He pelkäävät menettävänsä paitsi mainioita tilaisuuksia saada kuvansa tiedotusvälineisiin myös todellista valtaa. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon valtaa Euroopan johtajilla todisuudessa on G7-kokouksissa: Yhdysvaltain presidentti, ulkoministeri ja valtiovarainministeri sekä Yhdysvaltain keskuspankin johtaja saavat melko varmasti tahtonsa läpi helpommin suuressa, raskaasti liikuteltavassa ryhmässä kuin pienemmässä kokoonpanossa, jossa Eurooppa puhuisi yhdellä äänellä.

Kansainvälisen valuuttarahaston uuden toimitusjohtajan haku noudattaa tätä kaavaa. Virka on varattu länsieurooppalaiselle, sillä amerikkalaiset pitävät hallussaan Maailmanpankkia. Tämä työnjako jättää ulkopuolelle kehitysmaat, joista monet "kehittyvät" niin vauhdikkaasti, että ne ovat pian rikkaampia kuin Eurooppa, jos tilannetta mitataan bruttokansantuotteella henkeä kohden.

Entä miljardi intialaista tai 1,2 miljardia kiinalaista? Eikö jotakuta heistä pitäisi ainakin harkita tällaiseen virkaan? Entä ahkerasti työtä tekevät ja maansa taloutta nopeasti kasvattavat eteläkorealaiset? Miksei heillä tulisi olla edustajaa samalla tasolla kuin Italialla ja Ranskalla? Entä Latinalaisen Amerikan menestyjät, kuten esimerkiksi Chile ja kenties Meksiko tai Brasilia?

Sitä paitsi eurooppalaiset eivät näytä suuremmin välittävän koko virasta. Erosihan esimerkiksi IMF:n edellinen toimitusjohtaja Horst Köhler tästä toimesta, jonka haltija on koko maailman huomion keskipisteenä. Eron jälkeen hän otti vastaan nimityksen puhtaasti seremoniaaliseen Saksan presidentin virkaan, jonka haltijalla ei ole minkäänlaista valtaa edes Saksan sisällä.

OECD:n päämaja on Pariisissa, FAO:n taas Roomassa, ja listaa voisi jatkaa edelleen. Lyhyesti sanottuna Länsi-Eurooppa on yliedustettuna kansainvälisissä järjestöissä, kun otetaan huomioon sen bruttokansantuotteella ja eritoten väestömäärällä mitattu koko. Siksi ei ole yllättävää, että jotkut eurooppalaiset – erityisesti ranskalaiset – ovat niin haluttomia uudistamaan kansainvälisiä organisaatioita, edes siten, että YK:n tuhlailevuutta ja tehottomuutta vähennettäisiin. Joku saattaisi hyvinkin ehdottaa, että ensimmäinen askel tähän suuntaan olisi supistaa Euroopan edustus turvallisuusneuvostossa yhteen paikkaan.

Eurooppa on likinäköinen. Yksi paikka YK:ssa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa nostaisi sen samalle tasolle Yhdysvaltojen kanssa ja pikemminkin lisäisi kuin vähentäisi maanosan globaalia vaikutusvaltaa.

Länsi-Euroopan yliedustus ja taloudellista merkitystään kasvattavien kehitysmaiden aliedustus ei voi jatkua. Se on jo synnyttämässä jännitteitä. Aikansa eläneiden suuruushaaveiden ei pitäisi antaa vaikuttaa vallan asialliseen ja oikeudenmukaiseen jakoon kansainvälisellä kentällä.

Alberto Alesina on kansantaloustieteen professori Harvardin yliopistossa; Francesco Giavazzi on kansantaloustieteen professori Bocconin yliopistossa Milanossa.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    2. 2

      ”Vei mahdollisuuden huippu-uraan” – entinen opiskelija vaatii Oxfordin yliopistolta miljoonakorvauksia

    3. 3

      Saadaanko Teslan jättitehdas Vaasaan? ”Puhumme tuhansista työpaikoista”

    4. 4

      Yhä useampi on tänään töissä ”Linnan juhlien alkaessa kauppa saattaa hiljetä”

    5. 5

      Kaksi yllättäjää – mitä tapahtui kananmunille ja jauhelihalle?

    6. 6

      EU-komissio: Facebook, Twitter ja Google karsivat vihapuhetta liian hitaasti

    7. 7

      5 vinkkiä – näin siirrät omaisuutta lapsille pienellä verolla

    8. 8

      Yle: Ruotsalainen kauppa on rekisteröinyt Kodin1.com-osoitteen

    9. 9

      Barnier: Brexit-neuvotteluille aikaa vain 18 kuukautta

    10. 10

      WSJ: IBM:n Romettystä tulee Trumpin neuvonantaja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    2. 2

      Kaksi yllättäjää – mitä tapahtui kananmunille ja jauhelihalle?

    3. 3

      ”Vei mahdollisuuden huippu-uraan” – entinen opiskelija vaatii Oxfordin yliopistolta miljoonakorvauksia

    4. 4

      Saadaanko Teslan jättitehdas Vaasaan? ”Puhumme tuhansista työpaikoista”

    5. 5

      Suomalaiset myivät tätä juuri joukolla – nyt suositellaan ostamaan

    6. 6

      Yle: Ruotsalainen kauppa on rekisteröinyt Kodin1.com-osoitteen

    7. 7

      Saitko postia Sammolta? Aikaa ensi keskiviikkoon

    8. 8

      Yhä useampi on tänään töissä ”Linnan juhlien alkaessa kauppa saattaa hiljetä”

    9. 9

      Nordnet: Nokia oli marraskuussa suositumpi kuin koskaan

    10. 10

      5 vinkkiä – näin siirrät omaisuutta lapsille pienellä verolla

    11. Näytä lisää
    1. 1

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    2. 2

      Varo perintöloukkua – ”Voi olla järkevää jopa kieltäytyä perinnöstä”

    3. 3

      Nyt se on lopullista: koeaika menee uusiksi

    4. 4

      Katso, kuulutko velkaisten riskiryhmään – tämä raja ei saisi ylittyä

    5. 5

      Keskiansio 160 000 euroa vuodessa – tämä ammattiryhmä vaatii lakoilla lisää

    6. 6

      Alkon kilpailutus hämmentää: 100-vuotiaan Suomen juhlalikööriksi virolainen Vana Tallinn

    7. 7

      Vakava varoitus Suomelle: ”Nämä kotitaloudet erityisen haavoittuvia”

    8. 8

      Suomalaiset saavat liikaa palkkaa? ”Perheen elo muuttuu selviytymistaisteluksi”

    9. 9

      Kevytmaito, kahvi, meetwursti, konetiskiaine... Näin paljon arkisten tuotteiden hinnat nousivat 10 vuodessa

    10. 10

      Nobel-voittaja Bengt Holmström: Suomalaiset saavat liikaa palkkaa

    11. Näytä lisää