Jutta

Viihde

Valikko

Viihde

”Suomettunut Suomi oli Neuvostoliiton menestystarina” – Sofi Oksasen puhe yksinoikeudella vain IS:ssa

Sofi Oksanen piti lauantaina mieleenpainuvan puheen Kansalliskirjaston juhlaseminaarissa Writers and power in Europe.
Kirjailija Sofi Oksanen oli yksi Riiassa järjestetyn seminaarin pääpuhujista.

Oksanen tiivisti Leijona häkissä -nimisessä puheessaan ajankohtaisia teemoja niin Suomen kuin Vironkin suhteista itänaapuriimme Venäjään. Oksanen mietti kielen, sanaston ja kielenkäytön merkitystä uhkakuvien ja todellisuuden rakentamisessa.

Oksanen käsitteli puheessaan suomalaisessa kirjallisuudessa vallitsevia puhetapoja ja suomettumisen tilaa.

Ilta-Sanomat julkaisee puheen kokonaisuudessaan yksinoikeudella ainoana mediana Suomessa.

Leijona häkissä

”Olen kasvanut kahden hyvin erilaisen ja silti hyvin samanlaisten maan välillä, Suomen ja Viron. Kummankin maan kaunokirjallisuuden synty linkittyi kansallisen heräämisen aikaan, jolloin suomeksi ja viroksi kirjoitetun kirjallisuuden merkitystä pidettiin tärkeänä kansakunnan identiteetin kannalta. Tuohon aikaan kummankin maan älymystö oli väestöä, joka oli koulutettu jollain muulla kielellä kuin kansan: Suomessa ruotsiksi, Virossa saksaksi baltiansaksalaisen yläluokan vuoksi. Suomi ja Viro olivat rahvaan ja talonpoikien kieliä, joiden soveltuvuutta kaunokirjallisuuteen epäiltiin. Kummatkin maat olivat Venäjän vallan alla.

Kansalliseepoksillamme on yhtymäkohtia, ne painettiin samoihin aikoihin ja ne perustuvat suulliseen traditioon. Suomessa Elias Lönnrotin kirjoittama Kalevala ilmestyi 1835 ja perustui lähinnä Lönnrotin Karjalasta runonlaulajilta keräämään aineistoon. Virossa Friedrich Kreutzwald loi Kalevipoeg-eepoksen Friedrich Robert Faehlmannin pohjatyön perusteella.

Se, että suullinen traditio sai painetun muodon, oli merkkipaalu, kansallisen identiteetin peruskivi. Suomalaiset ja virolaiset olivat tuolloin kansoja ilman omaa valtiota, mutta eivät kansoja ilman kulttuuria tai historiaa. Meillä oli oma kieli ja omat kansalliset suurtapahtumat, jotka näkyivät myös tuolloin syntyneessä kirjallisuudessa. Kansoista ne, joiden historia on kirjoitettua ja joiden suuret tarinat ovat kirjoitettuja, ovat aina vahvempia ja vahvemmilla kuin ne, joiden historia on kirjoittamatonta ja joiden olennaiset tarinat ovat kirjoittamattomia. Se ymmärrettiin silloin hyvin selvästi. Ei mennyt kaukaakaan, kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917 ja Viro vuonna 1918.

Suomi ja Viro kuuluvat niihin harvinaisiin suomalais-ugrilaisiin kieliin, joita puhuvilla kansoilla on nyt oma valtio. Ilman itsenäisyyttä kirjallisuutemme ja kielemme tulevaisuus olisi voinut olla yhtä huono kuin lukuisilla muilla suomalais-ugrilaisilla. Kieliä kieliryhmässä on yli 20, puhujia yhteensä noin 23 miljoonaa. Vain suomalainen, virolainen ja unkarilainen kieli ja kirjallisuus voivat hyvin, omassa valtiossaan. Loput suomalais-ugrilaista elävät lähinnä Venäjällä, joka ei suhtaudu alkuperäiskansojen oikeuksiin rohkaisevasti. Monet näistä kielistä ovat kuolleita tai uhanalaisia. Suomalaisugrilaisia kieliä on aina varjostanut kolonialismin uhka monien muiden alkuperäiskansojen tavoin. Kansakuntia yhdistävät historialliset kokemukset ovat meillä kokemuksia, joihin liittyy olemassaolomme uhanalaisuus.

Suomen ja Viron väliset kirjalliset erot puolestaan liittyvät siihen, että Viro koki kolme miehitystä itsenäistymisensä jälkeen, kun taas Suomi säilytti itsenäisyytensä. Tämä ero näkyy siinä, miten kirjallisuutemme heijastaa kansallista muistiamme ja käsittelee merkittävimpiä lähihistoriamme käännekohtia ja kansallisia traumojamme. Yhteistä on kuitenkin se, että kirjallisuutemme antaa tilan, jossa näitä asioita voi käsitellä silloin kun se poliittisesta tilanteesta johtuen ei julkisesti muuten ole mahdollista. Sellainen tila on elinehto kansalle.

Venäjä Suomen kirjallisuushistoriassa

Kohtaan usein kysymyksen, että miksi olen kirjoittanut niin paljon Venäjän imperiumiin liittyvistä asioita, ja sen oletetaan aina liittyvän neuvostomiehityksen kokeneeseen Viroon. Itse koen liittyväni myös pitkään suomalaiseen traditioon. Suomessa rakastetaan historiallisia romaaneja. Niistä suurin osa käsittelee Suomen historiaa ja Venäjä liittyy siihen miltei aina. Jopa kansallissatumme, Sakari Topeliuksen kirjoittama Koivu ja tähti liittyy Venäjään. Vuonna 1893 ilmestynyt satu kertoo koti-ikävästä ja Suomesta Venäjälle ryöstetyistä lapsista. Lapset muistavat kodistaan vain talon pihalla kasvavan koivun, jonka oksilla lauloivat aamulla linnut ja jonka oksien välistä iltaisin välkkyi tähti. Lapset päättävät löytää takaisin kotiin ja vuoden matkanteon jälkeen he kahden pikkulinnun opastamana löytävät perille.

Topeliuksen oma sukuhistoria liittyy sadun kirjoittamiseen. Isoviha tarkoittaa venäläisten miehitystä Suomessa vuosina 1713–1721, Sakari Topeliuksen isän isoisä Kristoffer Toppelius pakeni isonvihan aikaan vuonna 1714 äitinsä kanssa piilopirttiin. Kasakat kuitenkin ryöstivät pojan ja veivät orjaksi Venäjälle. Vuosien kuluttua poika karkasi ja kulkiessaan aina auringonlaskua kohti pääsi Etelä-Suomeen. Suomesta hän ajautui Tukholmaan, missä sattumalta kohtasi äitinsä.

Isoviha kirvoitti muutakin Suomen kirjallisuudelle olennaista: ensimmäisen suomalaisen historiallisen romaanin. Kirjailija Fredrika Runeberg kirjoitti venäläismiehityksestä ja sen seurauksista romaanin Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä. Se sijoittuu isonvihan aikaan ja ilmestyi vuonna 1858. Kirjailijat siirsivät suullista muistia isonvihan kokemisesta kirjallisuuteen.

Myös Fredrika Runebergin mies, kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg, kunnostautui historiamme kirjallistamisessa. Hän loi runoteoksen Vänrikki Stoolin tarinat, joka ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Se kertoi Suomen tuolloisesta lähihistoriasta, Suomen sodasta, joka oli Ruotsin tappiollinen puolustussota Venäjä vastaan. Runoteoksen ensimmäinen runo, Maamme, on Suomen kansallislaulu. Teos on Suomen kirjallisuuden keskeisimpiä ja luetuimpia teoksia.

Kirjassa kuvatun sodan aikana Suomen virkamiehistö ja säätyläiset olivat valmiita hyväksymään Suomen liittämisen Venäjään. Runeberg sen sijaan oli sitä mieltä, että Suomen kansa oli isänmaallisempaa kuin sen poliittinen johto. Kirja oli juuttua sensuuriin, mutta Runeberg kiersi asian painattamalla kirjan itse. Sen jälkeen maito oli jo kaatunut. Kirja ilmestyi kansallisen heräämisen aikaan ja sen myyntimäärät olivat hurjia. Talvisodan aikaan sitä myytiin yhtä paljon kuin Raamattua ja ilmasuojeluesitettä ja se on yhä Suomen kautta aikojen myydyimpiä kirjoja.

Karjala on aina ollut taiteellemme merkittävä alue jo siksi, että Lönnrot keräsi suuren osan Kalevan lyriikasta sieltä. Karjalaan liittyvät aiheet olivat vanhastaan tuttuja niin musiikissa, kuvataiteessa kuin sanataiteessa, mutta kun Suomi Pariisin rauhassa menetti Karjalan Neuvostoliitolle, suomalaiseen kirjallisuuteen tuli uusi laji: evakkokirjallisuus. Karjalasta pakeni Suomeen puoli miljoonaa Suomen kansalaista – ja samaan aikaan kun Suomi suomettui, erityisesti evakkotaustaiset naiskirjailijat rakensivat kirjallisesti vahvaa Karjalaa. Kriitikot eivät näitä aiheita suomettumisen vuosina suosineet, mutta lukijat rakastivat. Esimerkiksi evakkoudesta kirjoittaneen Laila Hirvisaaren historialliset romaanit ovat myyneet viiden miljoonan asukkaan Suomessa yli neljä miljoonaa kappaletta. Menetetty Karjala on aina ja ikuisesti osa Suomen kirjallisuutta. Karjalasta tuli paikka, josta kertomalla saatettiin käsitellä Suomen historian kipupisteitä myös silloin kun julkinen keskustelu aiheesta oli hankalaa.

Se, että suomalaisessa kirjallisuudessa on hyvin paljon tarinoita, jotka jollain tavalla liittyvät Venäjään, on asia jota nykyään pidetään itsestään selvänä eikä oikeutta kirjoittaa siitä kyseenalaisteta. Meillä on nyt ollut tarpeeksi aikaa kirjoittaa näistä asioista ja historiastamme. Meillä on siitä jo kaanon. Historiallinen romaani säilyttää suosionsa, ja tämä on jotenkin niin itsestään selvää, että sitä ei edes pidetä poliittisena tekona, vaikka Venäjästä julkisesti puhuminen politisoidaan aina. Vertauskohtana voi pitää myös myydyimpien käännöskaunokirjojen listaa: suurin osa on kansainvälisesti suosittuja dekkareita, joukossa on hyvin harvoin historiallisia romaaneja. Käännöskirjallisuutta myydään Suomessa vähemmän kuin kotimaista. Myydyimpien kotimaisten romaanien listalla dekkareita on melko vähän verrattuna muihin pohjoismaihin

Miten puhua Venäjästä Suomessa

Tähän mennessä ilmestyneistä romaaneistani kolme käsittelee Viron lähihistoriaa ja miehitysten vuosia. Yksi ylivoimaisesti yleisimpiä kysymyksiä vuodesta toiseen on ollut: miksi kirjoitat Viron lähihistoriasta, ikään kuin siihen tarvittaisiin jokin erityinen syy. Suomessa sitä ei kysytä enää yhtä paljon kuin 2000-luvun alussa, jolloin julkaisin ensimmäisen romaanini, mutta ulkomailla se on yhä tyypillinen kysymys. Toisinaan törmään myös kantoihin, joiden mukaan Viron lähihistoriasta kirjoittaminen on kirjoittamista Venäjää vastaan. Kun esikoisromaanini ilmestyi vuonna 2003, törmäsin myös Suomessa toimittajiin, jotka miettivät, onkohan tämä kirja neuvostovastainen. Kyseinen sana kuuluu suomettuneen Suomen sanavarastoon.

Suomettuminen tarkoittaa voimakkaamman valtion vaikutusta heikomman sisäisiin asioihin. Suomen kohdalla se virallisesti loppui Neuvostoliiton romahtamiseen. Suomettumiseen kuuluva sensuuri vaikutti julkaisupolitiikkaamme, lehdistöön ja siihen, millaisia elokuvia meillä esitettiin. Myös kouluhallitus ehkäisi kielteisten asioiden kertomista Neuvostoliitosta erityisesti historiankirjoissa. Neuvostoliittoa myötäiltiin antamalla koululaisille muunneltuja käsityksiä esimerkiksi siitä, että maatalouden kollektivisointi Neuvostoliitossa tapahtui täysin vapaaehtoisesti, siitä että Prahan kevät johtui ”vastavallankumouksellisesta uhasta”, ja siitä, että Neuvostoliiton valtiojärjestelmä toimi hyvin eikä siellä ollut sosiaalisia ongelmia. Baltian valtiot ”puna-armeija vapautti saksalaisten miehityksestä” ja ne ”liittyivät uusina tasavaltoina Neuvostoliittoon”.

Ei siis ihme, että että ikätoverini kuulivat Virosta ensimmäistä kertaa teini-ikäisinä äidinkielen tunneilla, jolla käsiteltiin sukulaiskieliä. Se on outo tilanne, kun kyseessä on kuitenkin Suomen läheisin naapurimaa – tänä päivänä ja ennen neuvostomiehitystä. Niin täydellisesti vaikutti Neuvostoliiton konstruoima muistinmenetys jopa naapurimaassa.

Jokaisella kansalla ja valtiolla on omat suuret tarinansa, koko kansakuntaan syvästi ja traumaattisesti vaikuttaneet kokemukset, jotka yhdistävät kansaa. Ukrainalle se on Holodomor, armenialaisille Armenian kansanmurha, juutalaisille Holokausti, suomalaisille talvisota ja Baltian kansoille kyyditykset.

Suomessa talvisodasta alettiin kirjoittaa melko pian sodan jälkeen, vaikka kirjailijoiden näkemykset eivät aina ollee sitä, mitä katsottiin sopivaksi. Klassikkomme, Väinö Linnan Tuntematon sotilas, ja Paavo Rintalan kirjat herättivät kirjasotia. Mutta he kirjoittivat kirjoja, jotka julkaistiin ja joita luettiin, ja he kirjoittivat kirjansa Suomessa.

Suojasään aikana Suomessa julkaistiin myös vankileirikirjallisuutta, muistelmia suomalaisten kokemuksista Gulagin leireillä, ja kirjoista tuli myyntimenestyksiä. Poliittisen tilanteen jälleen kiristyttyä sensuuri – ja itsesensuuri – tiukkeni. Aivan kuten Neuvostoliitossakaan sensuuri ei ollut muuttumaton vakio vuodesta toiseen.

Kirjallisuus pakolaisena

Neuvostomiehitetyssä Virossa tilanne oli toinen. Neuvostovalta tarkoitti sitä, että kaikesta Viron tasavaltaan liittyvästä tuli kiellettyä. Samaan aikaan kun Suomessa opin ulkoa Maamme-laulun ja lauloimme sitä aina itsenäisyyspäivänä Suomessa, Virossa Viron lippu, kansallislaulut ja lipun sinimustavalkoinen väriyhdistelmä olivat kiellettyjä, samoin itsenäisyyspäivän vietto. Samaan aikaan kun minä luin koulussa Suomen suurimmasta kansallisesta tarinasta, talvisodasta, Virossa kyydityksestä ja miehityksestä ei voinut puhua ääneen tai julkisesti.

Sen sijaan miehityksestä ja kyydityksistä kirjoitettiin pakolaisuudessa. Neuvostomiehityksen myötä syntyneet pakolaisvirolaisten keskukset pitivät yllä sitä Viron kirjallisuutta, joka Virossa katkesi neuvostomiehitykseen ja jonka sensuuri vaiensi. Virosta paennut kulttuuriväki perusti kustantamoja, lehtiä, kouluja ja kirjoitti kirjoja, jotka painettiin esimerkiksi Ruotsissa tai Kanadassa. Neuvosto-Viroon asti nämä kirjat eivät toki päässeet. Ruotsissa Eesti Kirjanike Kooperatiiv julkaisi paitsi pakolaiskirjailijoiden, myös muiden merkittävimpien virolaiskirjailijoiden teoksia. Esimerkiksi Virossa koko ikänsä eläneen Helmi Rüütlin teokset, jotka julkaistiin Ruotsissa kirjailijanimellä Aili Helm. Hän kirjoitti muun muassa dokumenttiromaanin, Kuradil ei ole varju, kokemuksistaan neuvostovankilassa. Käsikirjoitus salakuljetettiin suomalaisen Anu Marttilan vaatteissa pieninä lappusina Tallinnasta Helsinkiin ja edelleen Ruotsiin.

Vuosien 1944–1990 välillä julkaisivat Viron ulkopuolella julkaistiin viroksi 267 romaania ja 181 runokokoelmaa 75 pakolaiskirjailijalta ja 151 muistelmateosta 90 kirjailijalta.

Muistan itse hetken, jolloin itse luin ensimmäistä kertaa näitä kirjoja. Se että kirjan muodossa tai lehden sivulla näkyi vironkielistä tekstiä, joka kuulosti... normaalilta ja käsitteli esimerkiksi miehitystä ja kyydityksiä, tuntui ihmeelliseltä. Ennen sitä minulla ei oikeastaan ollut vertailukohtaa. En minä ollut osannut kaivata Neuvosto-Viron kirjakaupassa vironkielisiä kyydityskirjoja. Neuvosto-Virossa kansan historiallinen muisti nojautui suulliseen traditioon, ja me luotimme siihen.

Yksityisestä julkiseksi

Itsenäistymisen myötä Virossa syntyi biografioiden buumi. Lähimenneisyyttä käsitteleviä muistelmia, elämäkertoja ja tietokirjallisuutta ilmestyi valtavasti, yksityisestä kokemuksesta tuli julkista. Itsenäistyminen merkitsi myös kirjoitetun kielen ja julkisen puheen vapautumista sekä neuvostosensuurin että propagandan ikeestä. Lähimenneisyydestä voitiin alkaa puhua ja kirjoittaa tapahtumien oikeilla nimillä, ei enää eufemismein tai vääristelevin ilmaisuin. Miehityksen purkaminen tarkoitti siis kolonisaation purkamista myös kielen kautta. Käyttöön otettiin uusi kieli, itsenäisen valtion kieli, ja käyttöön otettiin sellaisia ilmaisuja, jotka olivat olleet kiellettyjä vuosikymmenten ajan. Se, että suullinen historiallinen muisti sai kirjoitetun muodon, oli samanlainen merkkipaalu kuin Kalevipoegin kirjallinen muoto.

Biografia ja muistelmat ovat yhä suosittuja kirjallisuudenlajeja Virossa, historiallinen romaani ei niinkään.

Vuonna 1993 Venäjä tunnusti olleensa miehittäjä. Sen jälkeen tilanne kiristyi pikku hiljaa. Baltian maita kohtaan harjoitettu informaatiosota on jatkunut 1990-luvulta asti ja sen fokuksessa on pysynyt historia. Baltian maat joutuvat yhä taistelemaan oikeudestaan kirjoittaa historiaansa, ja se puolustustaistelu on kiihtynyt Putinin valtaannousun myötä. Moskova kieltää Viron miehityksen toistuvasti ja itsenäisyyttä kutsutaan anomaliaksi tai poikkeukseksi.

Kun suomettumisen kiperimpinä aikoina suomalaiset ottivat Leninin itsenäisyyden takuumieheksi ja muistuttivat neuvostojohtoa siitä, että Lenin antoi meille itsenäisyyden, Putinin henkilömyytti puolestaan sementoi Moskovan Viro-kompleksia. Me emme tiedä, mikä oikeasti on totta Putinin henkilömyytissä, mutta julkisesti on kerrottu, että hänen NKVD:n sabotaasikomppaniaan kuulunut isänsä ei saanut virolaisilta lämmintä vastaanottoa, kun hän oli toteuttamassa operaatiota Virossa. Tarinan mukaan isä pyysi virolaisilta ruokaa, mutta inhottavat virolaiset antoivat miehen saksalaisille. Tarinassa on epäloogisuuksia eikä sen totuudenperäisyydestä voi tietää, mutta tämä legenda tekee virolaisista kansakunnan isän pettäjiä. Jo se on oiva perusta Moskovan Viro-vihalle. Putinin lähipiiriin kuuluu muitakin, jotka ovat viettäneet aikaa Neuvosto-Virossa ja heilläkin on vastaavia tarinoita, joita he ovat antaneet julki. Kun muuten yksityisyydestään tarkat ihmiset kertovatkin yhtäkkiä henkilökohtaisia kokemuksia, on syytä epäillä niiden motiivia, varsinkin jos kyseessä ovat Venäjää pyörittävät tahot. Tällaiset tarinat ovat osa osa Venäjän Viroa kohtaan harjoittamasta informaatiosodasta.

Putinin henkilömyytissä NKVD on taho, jolle työskentely on kunnia. Virolle NKVD on taho, joka toteutti kyyditykset.

Puuttuva pesäero

Olen puhunut kirjoistani lukuisissa maissa, joissa kyyditykset ovat heikosti tunnettuja tai niistä ei tiedetä mitään. Yleensä ihmiset kuitenkin ymmärtävät heti, mistä oli kyse, kun heille sen kertoo. Kyyditykset ja talvisota ovat konkreettisia tapahtumia, joilla on vuosiluvut ja oma maantieteensä.

Suomettuminen sen sijaan on poliittinen tila, joka on huomattavasti hankalammin avattavissa. Se tunnetaan Suomen ulkopuolella varsin huonosti tai vain poliittisena ratkaisuna eikä sitä käsitellä kokemuslähtöisesti. Silti Ukrainan sodan tiimoilta sitä on jopa suositeltu ratkaisuksi Ukrainalle. Nämä suosittelijat eivät ole kysyneet suomalaisten mielipidettä eikä tällaisia suosituksia Suomesta ole kuulunutkaan. Tutkija Mika Aaltola on verrannut suomettunutta Suomea eläintarhassa pidettyyn leijonaan: se näytti päällepäin hyvinvoivalta, mutta sen elintila oli hyvin ongelmallinen.

Toisin kuin Viro, Suomi ei nähnyt tarpeelliseksi luoda Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen uutta kieltä ja termistöä Venäjään liittyvälle julkiselle puheelle. Siksi julkisen retoriikan pesäero suomettuneen ajan Venäjä-puheeseen on yhä hauras ja erityisesti poliittinen retoriikka on sille altis.

Suomessa ei olla yhtä tietoisia kuin Virossa siitä, miten kieli ja ilmaisut loivat neuvostotodellisuutta – ja myös suomettunutta todellisuutta, tilaa.

Suomettuneen ajan yksilökokemuksien keräämistä ei ole nähty samanlaisena kansallisena tehtävänä kuin Virossa on nähty neuvostoajan yksilötarinoiden kerääminen. Suomessa käsitellään toki sota-ajan muistoja ja niistä tehdään esimerkiksi liitteitä iltapäivälehtiin otsikolla ”Ja kansa taisteli”. Otsikkoon ei tarvitse lisätä, ketä vastaan, ja esimerkiksi otsikko ”Kun taisteltiin Venäjää vastaan”, olisi hyvin epätodennäköinen, sillä siihen sisältyvät sanat Venäjä ja vastaan. Suomettunut alitajunta voisi epäillä, että Venäjä voisi siitä jotenkin hermostua.

Suomessa käytiin juuri eduskuntavaalit ja vanha suomettunut retoriikka tuli jälleen esiin. SDP:n ja Suomen suurimmaksi puolueeksi nousseen Keskustan puheenjohtaja sanoivat televisiossa, että Venäjää ei saa kutsua uhaksi. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi venäläiskoneet, jotka lentelevät transponderit alhaalla, ovat turvallisuusuhka ja myös Suomeen kohdistuu hybridisotaan kuuluvia toimia.

Virossa olisi hyvin hankala kuvitella, että poliitikot käyttäisivät neuvostoretoriikkaa – ja jos joku käyttää, kaikki tietävät kyllä, mistä se henkilö saa palkkansa. Suomaisessa poliittisessa puheessa sen sijaan käytetään hyvin huolettomasti suomettuneen ajan ja jopa neuvostopropagandan tuottamia ilmaisuja ilman, että niiden tausta ja niiden myrkyllisyys tiedostetaan.

Kieli on päätös ja valinta

Kieli on elävä väline ja monenlaisista vanhoista haukkumasanoista tai ilmauksista on tullut poliittisesti epäkorrektia. Esimerkiksi tytöttely nähdään nykyään epätasa-arvoa luovana vallankäytön välineenä ja monet rasistiset ilmaukset ovat poistuneet tavallisesta arkikielestämme. Kansat ja kielet voivat siis päättää, millaista kieltä me käytämme. Kieli muodostaa todellisuutemme. Se luo sitä. Se muodostaa arvoilmastomme ja kertoo siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Venäjä ja Neuvostoliitto olivat ja ovat taitavia verbaalisten todellisuuksien luomisessa. Painetun sanan tehtävä oli luoda tätä vaihtoehtoista, täysin fiktiivistä todellisuutta, ja samoin säännöin kirjoitettiin myös Neuvostoliitossa historiasta. Kirjoittajille toimitettiin säännöllisesti päivitettäviä sanalistoja. Ne sisälsivät ilmauksia, joita piti käyttää, ja epiteettejä, joita piti yhdistää esimerkiksi Viron tasavaltaan tai Yhdysvaltoihin. Neuvostoliittoon piti yhdistää vain positiivisia adjektiiveja, Viron tasavaltaan ja Yhdysvaltoihin negatiivisia.

Vastaavaa kielisotaa Venäjä on käyttänyt viimeisten vuosien aikana niin Baltian maita kuin Ukrainaakin vastaan. Näin luodaan kuvitteellisia vihollisia, joita Venäjän nykyhallinto tarvitsee valtansa pönkittämiseen. Vastaavasti sen pitkäkestoinen työ suomettumisen parissa on heikentänyt Suomen kykyä käsitellä Venäjää. Vuosikymmenien ajan suomalaiset toimittajat, kustantajat, päättäjät ja poliitikot saivat pohtia, millainen ilmaisu voisi johtaa siihen, että tulee nuhteita vääristä Venäjää koskevista sanavalinnoista.

Suomettuneen ajan julkinen puhe ja se, miten koulukirjat käyttivät eufemismeja Neuvostoliitosta, kasvatti Suomesta maan, jossa alitajunta on opetettu väistämään epäsopivia ilmaisuja Venäjän yhteydessä. Koska tietoista ja julkista ja kattavaa korjausliikettä ja analyysia sen seurauksista ei ole tehty, suomettuminen luo meillä yhä todellisuutta. (Jos Viro suhtautuisi yhtä vastahakoisesti neuvostomiehityksen ajan, esimerkiksi yhteistyötoiminnan, käsittelyyn, sitä pidettäisiin ulkomailla ongelmallisena ja sanottaisiin, ettei Viro halua pestä likapyykkiään. Suomettumisesta puhuminen Suomen ulkopuolella johtaa yleensä siihen, että Suomessa sekä päättäjät että tavalliset kansalaisetkin voivat pitää toimintaa epäsopivana.)

Meidän julkinen kielemme on yhä rähmällään. Kirjallisuutemme ei sitä ole, eikä ole ollut ja siksi se on ollut niin tärkeää. Mikäli ulkoinen todellisuus ja maan virallinen kanta ei vastaa ihmisen omia kokemuksia eikä omaa oikeudentajua, tuloksena on epäuskoa omien kokemusten todellisuuteen ja oikeutukseen. Se heikentää heikentää kansaa. Ihminen tarvitsee peilin kokemuksilleen ja siihen tarvitaan kansalliskirjallisuutta, jota voi lukea omalla äidinkielellään.

Suomettunut Suomi oli Neuvostoliiton menestystarina. Se oli näyteikkuna, joka osoitti muulle maailmalle, että Neuvostoliitto kykeni elämään ystävyydessä rajanaapurin kanssa. Samaan aikaan maa kuitenkin pysyi Neuvostoliiton talutusnuorassa. Koska kyseessä oli onnistunut projekti, ei ole ihme, että nyky-Venäjällä on halu suomettaa muitakin maita. Nationalisti Aleksandr Duginin mukaan koko Eurooppa pitää Suomettaa.”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Kirje viipyi yli viikon postissa – Eero, 32, ei päässyt omaan ylennystilaisuuteensa

    2. 2

      Suolistosyöpä yleistyy myös nuorilla – tunnista nämä 5 oiretta

    3. 3

      Saara Aalto ja puoliso Meri saivat X Factor -tuotannolta harvinaisen poikkeusluvan – ”Ovat vanhempia kuin muut”

    4. 4

      Saksalaislehti: Bottaksella enää vain yksi vastustaja taistelussa Mercedeksen tallipaikasta

    5. 5

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    6. 6

      Ystävä petti legendaarisen Sergei Fedorovin – Venäjän supertähti menetti NHL:ssä tienaamansa miljoonat

    7. 7

      EU haluaa kieltää reserviläisten kiväärit – ”He eivät ymmärrä Suomen systeemiä”

    8. 8

      Filippiiniläinen pikaruokalatyöntekijä on kuuluisan kaunottaren kaksoisolento – salaa napatusta kuvasta tuli nettihitti, jopa itse näyttelijä huomioi

    9. 9

      Tutkijoiden järisyttävä löytö: yksi proteiini voi auttaa ylipainosta ja diabeteksesta kärsiviä

    10. 10

      Teloituksessa kammottava käänne Alabamassa – teloitettava avasi silmänsä ja haukkoi henkeään

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    2. 2

      Juho muutti Espanjaan – kämppä on kylmä ja kallis, eikä ilman villasukkia pärjää: ”Välillä pyyhkäisen hometta seinistä”

    3. 3

      Vuosaaren paloasunnossa ei ollut palovaroitinta – äiti ja lapset kuolivat, perheen isä kuuli suruviestin töissä

    4. 4

      Äidin tekemä Excel-taulukko paljasti kylmän totuuden Nikon tilanteesta – näin poika kuittasi 50 000 € velat

    5. 5

      Myrkyttääkö narsisti elämääsi? 7 varoitusmerkkiä

    6. 6

      Suuri lihapullatesti oli yhden pienen pyörykän ylivoimaa – ”Heittämällä paras”

    7. 7

      Sisäpiirin paljastus: Saara Aallolle maksetaan Lontoossa kaikki, Meri-rakas ja ystävät sinnittelevät – ”Hyödynnämme tarjouksia”

    8. 8

      X Factor -finaalin kappaleet julki – Saara Aalto esittää 80-luvun jättihitin

    9. 9

      Kuhmossa iso poliisioperaatio – partioita Oulun ja Itä-Suomen poliisista

    10. 10

      Ylen henkilöstöedustaja nimeää yhtiön sisäisten epäluulojen pesäpaikan: A-Studio

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poliisi IS:lle: Tällainen tausta Imatran epäillyllä 23-vuotiaalla kolmoismurhaajalla on

    2. 2

      Salkkarit-kaunotar rohkeassa kuvassa – rinnat paistavat läpi henkäyksen ohuesta asusta

    3. 3

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    4. 4

      Hänellä oli Linnan juhlien rohkein iltapuku – IS:n lukijat äänestivät illan räväyttävimmän pukeutujan

    5. 5

      Robinin, 18, Linnan juhlat -asussa mukana yksityiskohta, joka jäi monilta huomaamatta – presidentiltä erityinen pyyntö kättelyjonossa

    6. 6

      Tuulenvire paljasti Donald Trumpin omituisen ”asumokan” – netti sekosi lentokentältä napatusta kuvasta

    7. 7

      Todelliset syyt, joiden vuoksi naiset voihkivat seksin aikana

    8. 8

      Raivostunut Matti Nykänen perui keikkansa Kanarialla – ravintola joutui maksumieheksi: ”V**ut minä mitään keikkaa vedä”

    9. 9

      Linnan jatkoilla nousi hässäkkä – Heikki Lampela ja Hanna Kärpänen sisään vahvassa juhlatunnelmassa: ”Haluan seikkailuja”

    10. 10

      Matti Vanhasen tyrmäävä naisystävä Heidi säväytti Linnassa – sahaperijättären mekko paljasti dekolteen

    11. Näytä lisää

    Näitä luetaan!

    1. 1

      Kirje viipyi yli viikon postissa – Eero, 32, ei päässyt omaan ylennystilaisuuteensa

    2. 2

      Suolistosyöpä yleistyy myös nuorilla – tunnista nämä 5 oiretta

    3. 3

      Saara Aalto ja puoliso Meri saivat X Factor -tuotannolta harvinaisen poikkeusluvan – ”Ovat vanhempia kuin muut”

    4. 4

      Saksalaislehti: Bottaksella enää vain yksi vastustaja taistelussa Mercedeksen tallipaikasta

    5. 5

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Italialaisen mallikaunottaren, 42, härski alastonkuva kauhistuttaa faneja – pani isäpuolensa ja näyttelijä-äitinsä ikuistamaan itsensä jooga-asennossa

    2. 2

      Juho muutti Espanjaan – kämppä on kylmä ja kallis, eikä ilman villasukkia pärjää: ”Välillä pyyhkäisen hometta seinistä”

    3. 3

      Vuosaaren paloasunnossa ei ollut palovaroitinta – äiti ja lapset kuolivat, perheen isä kuuli suruviestin töissä

    4. 4

      Äidin tekemä Excel-taulukko paljasti kylmän totuuden Nikon tilanteesta – näin poika kuittasi 50 000 € velat

    5. 5

      Myrkyttääkö narsisti elämääsi? 7 varoitusmerkkiä

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Poliisi IS:lle: Tällainen tausta Imatran epäillyllä 23-vuotiaalla kolmoismurhaajalla on

    2. 2

      Salkkarit-kaunotar rohkeassa kuvassa – rinnat paistavat läpi henkäyksen ohuesta asusta

    3. 3

      WhatsApp katoaa miljoonista puhelimista – katso, onko omasi listalla

    4. 4

      Hänellä oli Linnan juhlien rohkein iltapuku – IS:n lukijat äänestivät illan räväyttävimmän pukeutujan

    5. 5

      Robinin, 18, Linnan juhlat -asussa mukana yksityiskohta, joka jäi monilta huomaamatta – presidentiltä erityinen pyyntö kättelyjonossa

    6. Näytä lisää