Vailla selitystä: Sinisen huvilan aave

Vailla selitystä -sarjassa on seuraavaksi vuorossa Sinisen huvilan aave.

Helsingin Linnunlaulussa sijaitsevan Sinisen huvilan kummitus on talossa asuvan Heleniuksen taiteilijapariskunnan vanha tuttu.

Kun Jorma ja Marja Helenius muuttivat taloon, huvilassa muun muassa majaili joukko laitapuolenkulkijoita.

Yksi heistä eli elämänsä viereisessä huoneessa.

Naapurilla oli tapana huokailla raskaasti ja kuorsata. Mikä oudointa, äänet jatkuivat naapurihuoneistosta vielä kaksi viikkoa sen jälkeen, kun naapuri oli kuollut.

- Me istuimme silloin vaimoni kanssa pöydän ääressä, katsoimme toisiamme ja sanoimme, että tästä ei sitten puhuta kenellekään. Meitähän voitaisiin pitää hulluna, Helenius puistelee päätään.

Äänet eivät jääneet siihen

Heleniuksen kuvanveistäjävaimo Marja kahvitteli vuosia myöhemmin ystävänsä kanssa, kun alakerran ovi kävi.

- Ovi avautui ja kuulin selvästi, kuinka rappusia käveltiin ylös. Menin huhuilemaan, mutta ketään ei näkynyt missään. Myös ystäväni vakuutti kuulleensa selvästi askeleet, hän ihmettelee.

Heleniusten puolalainen taiteilijaystävä järkyttyi niin pahasti öistään huvilassa, että joutui muuttamaan Heleniusten kotiin evakkoon. Kaikki alkoi siitä, kun hän eräänä yönä näki karmivan unen. Taiteilijanainen käveli hautausmaalla ja näki lapsen haudan. Raatokärpäsestä hän päätteli, että hautaan oli vasta haudattu joku.

- Se oli ihan järkyttävä uni. Ahdistuin hirveästi, nainen parahtaa.

Seuraavina öinä naisen huoneistoon alkoi tulvia raatokärpäsiä. Hän ei tiennyt, mistä ne ilmestyivät öisin, sillä illalla niistä ei ollut jälkeäkään. Raatokärpästen hävittyä öisin rauhaa häiritsivät lepakot.
Hän sai myöhemmin kuulla, että huoneessa olisi kuollut ihminen oman käden kautta. Siitäkin huolimatta karmivat yöherätykset jäivät ikuiseksi mysteeriksi.

Katso Vailla selitystä -sarjan toinen jakso!

Ja jos haluat tutustua Sinisen huvilan aavemaiseen tunnelmaan, Heleniukset avaavat ovensa marraskuun puolivälissä pitäessään taidenäyttelyä!